Sailan oppimispolku tulevaisuuden opettajaksi
tiistai 29. marraskuuta 2016
Toteutusosaaminen
Olen purkanut kokemuksiani opetus-kokemuksistani Toteutusosaaminen -välilehdellä. Pyrin avaamaan myös pedagogisia lähestymistapoja.
Suunnitteluosaaminen
Vierailevana opettajana Liiketalouden kurssilla Suomen kieli & Viestintä 31.10 ja 2.11.2016
Case: Kansainvälinen hanketoiminta
Lue pohdintoja suunnitteluosaaminen välilehdeltä
Case: Kansainvälinen hanketoiminta
Lue pohdintoja suunnitteluosaaminen välilehdeltä
sunnuntai 6. marraskuuta 2016
Opetuksen suunnittelu ja omia kokemuksia vierailevana opettajana
Viime viikolla sain mahdollisuuden harjoitella opettamista Suomen kielen ja viestinnän kurssilla, vierailevana opettajana. Opiskelijat olivat liiketalouden aikuisopiskelijoita. Opetus toteutettiin iltaopetuksena verkon välityksellä (iLinc). Vedin saman koulutuksen kahdelle eri aikuisopiskelija-ryhmälle saman viikon aikana. Sain siis erinomaisen mahdollisuuden arvoida ja kehittää rakentamaani koulutuspakettia.
Samalle viikolle osuikin sopivasti opeopintojen webinaari opetussuunnitelmasta ja opetuksen sunnittelusta. Webinaarin aikana saimme mahdollisuuden haastatella pitkä linjan opettajia. Kysymykset laadittiin pienryhmissä. Yksi toimi haastattelijana, itse kirjailin asioista muistiin haastattelun aikana. Haastatteludokumentti editoitiin yhdessä ja jaettiin muille eHope-ryhmän jäsenille Facebookissa.
Haastattelimme Iiris Happoa. Haastattelu sisälsi kysymyksiä opetuksen aikatauluttamisesta passiivisten opiskelijoiden aktivointiin. Iiriksen ydinviesti sisälsi seuraavia teemoja; tunne opiskelijasi, havainnollista eri menetelmin ja muistaa vaihdella menetelmiä. Aikataulutuksesta puhuttaessa hän korosti myös karsimisen tärkeyttä. Opettaja on yleensä oman alansa asiantuntija, joten hän voi ajatella liian laajasti. Täytyy muistaa, että enemmän on vähemmän.
Haastattelu oli inspiroiva ihan menetelmänä. Itse pidän tämäntyyppisestä lähestymistavasta, jossa opettaja toimii sparraajana ja asiantuntija vastaten juuri niihin kysymyksiin, joihin vastausta kaivataan. Koulutus osui siis "kreivin aikaan" oman opetuksean näkökulmasta, sillä painin juurikin tuon aikataulutuksen ongelman kanssa. Oma opetustuokioni (kv-hankeviestintä) tuntui laajalta suhteessa noin kahden tunnin annettuun aikaan.
Aikaongelma oli toki edelleen ja tulee varmasti olemaan myös jatkossa vastaavissa toteutuksissa. Yleensäkin verkkokursseilla ns. live-opetusta on suhteessa vähän verrattuna itsenäiseen työskentelyyn. Halusin myös aktivoida opiskelijoita ryhmä- ja keskustelutehtävillä. Ongelma oli vain, että aika tuntui kuluvan liian nopeaa.
Kävimme keskustelua kurssin varsinaisen opettajan kanssa siitä kuinka nopeasti opiselijat voisi heittää "kylmään veteen". Mielelläni lähtisin heti tuntien alusta käsittelemään aihetta esimerkiksi ryhmätehtävin, mutta käytännössä se voi olla vaikeaa ilman minkäänlaista pohjustamista. Toisaalta pohjustaminen vie aikaa ison osan näinkin lyhyesti sessiosta.
Ryhmätehtävien aikana huomasin myös, että alani melko vahvana asiantuntina, minun oli vaikea asettautua katselemaan aihetta opiskelijan silmin; tarkoittaen, että minun on vaikea ymmärtää millä tasolla opiskelijoiden osaaminen oikeastaan on. Haastekerrointa toki lisää se, että opiskelijat olivat minulle entuudesta tuntemattomia, vaikka olinkin opettanut toista ryhmää vuotta aiemmin. Silloinkin verkossa ja vain muutaman iLinc-opetustunnin verran. Näin olleen Iiriksen korostama "tunne oppilaasi" jää hieman vajaaksi.
Olisipa joskus mukava nähdä edes kerran opiskelijat kasvotusten. Itse olen periaatteessa opettanut vain ja ainoastaan verkon välityksellä. Huomasin opetussessioni aikaan myös toisen ongelman; koska en tuntenut opiskelijoita, enkä tiennyt heidän taustojaan, selvisi vasta opetustuntien loppupuolella, että osalla opiskelijoista olisi ollut hyvin vahvaakin hankeosaamista jaettavanaan. Tämä ei ollut tullut aiemmin esille kyselyistä huolimatta.
Itselleni haasteita tuli myös melko hiljaisen ryhmän aktivoinnista, ei aina tiennyt oliko linjoilla ketään, kyselyistä huolimatta. Kasvokkaisessa opetuksessa työkalut voisivat olla monipuolisemmat, mutta verkossa ei aina oikein tiedä; pakottaako opiskelijat vastaamaan pistämällä yksinkertaisesti mikin päälle? Onko se reilua tai järjevää, tuottaako se mitään tulosta?
Olen nyt laatinut kummallekin opiskelijaryhmälle palautekyselyn Googlea hyväksikäyttäen. Vielä en ole ehtinyt vastauksia saada, muta ehkäpä ensi viikolla selviää menikö syteen vai saveen :)
Samalle viikolle osuikin sopivasti opeopintojen webinaari opetussuunnitelmasta ja opetuksen sunnittelusta. Webinaarin aikana saimme mahdollisuuden haastatella pitkä linjan opettajia. Kysymykset laadittiin pienryhmissä. Yksi toimi haastattelijana, itse kirjailin asioista muistiin haastattelun aikana. Haastatteludokumentti editoitiin yhdessä ja jaettiin muille eHope-ryhmän jäsenille Facebookissa.
Haastattelimme Iiris Happoa. Haastattelu sisälsi kysymyksiä opetuksen aikatauluttamisesta passiivisten opiskelijoiden aktivointiin. Iiriksen ydinviesti sisälsi seuraavia teemoja; tunne opiskelijasi, havainnollista eri menetelmin ja muistaa vaihdella menetelmiä. Aikataulutuksesta puhuttaessa hän korosti myös karsimisen tärkeyttä. Opettaja on yleensä oman alansa asiantuntija, joten hän voi ajatella liian laajasti. Täytyy muistaa, että enemmän on vähemmän.
Haastattelu oli inspiroiva ihan menetelmänä. Itse pidän tämäntyyppisestä lähestymistavasta, jossa opettaja toimii sparraajana ja asiantuntija vastaten juuri niihin kysymyksiin, joihin vastausta kaivataan. Koulutus osui siis "kreivin aikaan" oman opetuksean näkökulmasta, sillä painin juurikin tuon aikataulutuksen ongelman kanssa. Oma opetustuokioni (kv-hankeviestintä) tuntui laajalta suhteessa noin kahden tunnin annettuun aikaan.
Aikaongelma oli toki edelleen ja tulee varmasti olemaan myös jatkossa vastaavissa toteutuksissa. Yleensäkin verkkokursseilla ns. live-opetusta on suhteessa vähän verrattuna itsenäiseen työskentelyyn. Halusin myös aktivoida opiskelijoita ryhmä- ja keskustelutehtävillä. Ongelma oli vain, että aika tuntui kuluvan liian nopeaa.
Kävimme keskustelua kurssin varsinaisen opettajan kanssa siitä kuinka nopeasti opiselijat voisi heittää "kylmään veteen". Mielelläni lähtisin heti tuntien alusta käsittelemään aihetta esimerkiksi ryhmätehtävin, mutta käytännössä se voi olla vaikeaa ilman minkäänlaista pohjustamista. Toisaalta pohjustaminen vie aikaa ison osan näinkin lyhyesti sessiosta.
Ryhmätehtävien aikana huomasin myös, että alani melko vahvana asiantuntina, minun oli vaikea asettautua katselemaan aihetta opiskelijan silmin; tarkoittaen, että minun on vaikea ymmärtää millä tasolla opiskelijoiden osaaminen oikeastaan on. Haastekerrointa toki lisää se, että opiskelijat olivat minulle entuudesta tuntemattomia, vaikka olinkin opettanut toista ryhmää vuotta aiemmin. Silloinkin verkossa ja vain muutaman iLinc-opetustunnin verran. Näin olleen Iiriksen korostama "tunne oppilaasi" jää hieman vajaaksi.
Olisipa joskus mukava nähdä edes kerran opiskelijat kasvotusten. Itse olen periaatteessa opettanut vain ja ainoastaan verkon välityksellä. Huomasin opetussessioni aikaan myös toisen ongelman; koska en tuntenut opiskelijoita, enkä tiennyt heidän taustojaan, selvisi vasta opetustuntien loppupuolella, että osalla opiskelijoista olisi ollut hyvin vahvaakin hankeosaamista jaettavanaan. Tämä ei ollut tullut aiemmin esille kyselyistä huolimatta.
Itselleni haasteita tuli myös melko hiljaisen ryhmän aktivoinnista, ei aina tiennyt oliko linjoilla ketään, kyselyistä huolimatta. Kasvokkaisessa opetuksessa työkalut voisivat olla monipuolisemmat, mutta verkossa ei aina oikein tiedä; pakottaako opiskelijat vastaamaan pistämällä yksinkertaisesti mikin päälle? Onko se reilua tai järjevää, tuottaako se mitään tulosta?
Olen nyt laatinut kummallekin opiskelijaryhmälle palautekyselyn Googlea hyväksikäyttäen. Vielä en ole ehtinyt vastauksia saada, muta ehkäpä ensi viikolla selviää menikö syteen vai saveen :)
Tilaa:
Kommentit (Atom)