8.1. Ymmärrät arvioinnin tehtävät ja tavoitteet
Tutustuin joulukuiseen webinaariin, jossa käsiteltiin opiskelija arviointia ja palautetta. Tutustuin mm. opiskelijan arvioinnin hyviin käytänteisiin, Oamkin arviointisääntöön ja OPH:n arvioinnin oppaaseen. Yleiset linjaukset voidaan tiivistää seuraavasti; Arvioinnin tulee tuottaa tietoa opiskelijoiden osaamisesta opiskelijalle itselleen, opettajille ja työnantajille sekä jatko-opintoihin pyrkimistä varten. Arvioinnin tehtävänä on myös ohjata toimintaa tavoitteen kannalta tarkoituksenmukaiseen suuntaan sekä opiskelijan osaamista suhteessa opintojakson tavoitteisiin. OPS määrittelee osaamisen kriteerit.
Osaamisen arviointi tulee erottaa oppimisen arvioinnista. Oppimisen arvioinnin tehtävänä on motivoida, ohjata ja kannustaa opiskelijaa opintojen aikana ja sitä tehdään koko prosessin ajan. Osaamisen arvioinnin tavoitteena sen sijaan on koota tietoa opiskelijan saavuttamasta osaamisesta ja koulutuksen järjestäjän on laadittava opiskelijan arvioinnin toteuttamissuunnitelma, josta on tiedotettava opiskelijoita (A 603/2005, 3 §),(http://www.oph.fi/download/46585_opiskelijan_arvioinnin_hyvia_kaytantoja.pdf).
Yksi tärkeimpiä ohjenuoria palautteen ja arvioinnin annossa on: keskitytään asiaan ei henkilöön! Opiskelijalla täytyy olla hyvä luottamus arviointiin. Myös arviointikriteerit tulee olla esillä ja ilmaistuna selkeästi.
Kahvila 2:ssa keskusteltiin erilaisista arviointimenetelmistä. Näitä ovat muun muassa:
Webinaarin aikana keskusteltiin myös näyttöpohjaisista opinnoista, joista pikkunäyttö on minulle uusi tuttavuus. Pikkunäyttö on hyvä tapa harjoitella varsinaista näyttöä varten; olisi tärkeää, että opiskelijaa ei päästetä näyttöön epäonnistumaan.
Kahvila 3 mietti palautteenannon hyviä ja huonoja käytäntöjä.
Ehkä tärkeimmäksi koettiin välittömän palautteen antaminen. Tässä yhteydessä erityisesti positiivisen palautteen antaminen heti on tärkeää. Jossain tilanteissa opettajan on kuitenkin hyvä odottaa hetki ennen palautteenantoa. Tämä erityisesti silloin kun jokin tehtävän työstäminen on vielä kesken. Lisäksi väärä ajankohta voi vaikeuttaa palautteen vastaanottamista. Tämä on varmasti totta, erityisesti tapauksissa joissa annetaan kehittävää (kriittisempää) arviointia. Vuorovaikutus opiskelijan kanssa voi hankaloitua ja palautteen vastaanottaminen vaikeutua väärässä ajassa ja paikassa annettavan palautteen vuoksi. Liian aikaisessa vaiheessa annettu palaute voi ehkäistä omaehtoista arviointia. Raja ei ole aina selkeä milloin kannattaa pitää ajatuksia itsellään.
Palautteen tulee olla myös rakentavaa ja hyvin perusteltua. Ihan hyvä -palaute koettiin vahvasti negatiivisena ja sisällöttömänä palautteena, joka ei tuo mitään uutta. Avoin vuorovaikutus ja ilmapiiri ovat avain vuorovaikutteiseen palautteenantoon. Palautteenannon täytyy olla myös säännöllistä läpi koko opintojen. Opetusharjoittelun aikana meillä oli käytössä ns. väliarviointi, jossa annoimme palautetta opiskelijoiden sen hetkisistä tuotoksista ryhmäkohtaisesti. Tavoitteena oli antaa kehitettävää palautetta ja ohjata työn etenemistä. Opintojen lopuksi kävimme vielä yhteinen, vuorovaikutteisen palaute-session, jossa opiskelijoilla oli mahdollisuus antaa palautetta meille opettajille.
Yhtenä hyvä tapana antaa palautetta koettiin myös äänipalaute, eli äänitallenteet verkkokurssilla. Joissain koulutuksissa äänipalaute on jo laajemmin käytössä ja opiskelijat ovat koneet sen hyväksi. Esimerkiksi Moodlessa on mahdollisuus antaa äänipalautetta. Helena Kari nosti esille myös äänipalautteen jouhevuuden verrattuna kirjalliseen palautteeseen. Tämä onkin mielenkiintoinen tapa antaa palautetta ja sitä voisi kokeilla itsekin tulevaisuudessa.
Yksilöpalautteen täytyy olla aina henkilökohtaista, eikä sitä tule antaa ryhmän kuullen. Ryhmän palaute on ryhmän toiminnasta. Palautteen tavoista yhtenä metodina on ns. hampurilaismalli, jossa on kerroksittain hyvää ja rakentavaa palautetta. Tuutorimme Kati korosti, että seuraavalle askeleelle ohjaaminen on tärkeämpää kuin sen arviointi mitä puuttuu tai mitä ei osata. Tähän menetelmään kuuluu vahva ratkaisukeskeinen ja postiivisuuden kautta ohjaaminen.
Opetusharjoitteluni suoritin keväällä 2017 opintokokonaisuudessa, jossa oli useampi opettaja. Tämä voi tuottaa haasteita arvioinnin näkökulmasta. Arviointi vaatii opettajien välistä tiivistä kommunikaatiota, aina se ei vain ole mahdollista. Onneksi meillä oli useampi yhteinen palaute- ja arviointitilaisuus, jolloin pääsimme myös yhdessä arvioimaan ja antamaan palautetta opiskelijoille.
Kahvila 4. Mikä on itse- ja vertaisarvioinnin merkitys oppimisprosessissa?
- Itsearviointi, jota voidaan tehdä heti opintojen aluksi, sen aikana ja opintojen päätteeksi. (Blogiteksti on esimerkki itsearvioinnista)
- Vertaisarviointi
- Läsnäoloon perustuva arviointi (läsnäolovaatimus on esitetty kurssi/opetussuunnitelmassa)
- Tentit, kirjalliset, tehtävien palautus, raportoinnit..
- Henkilökohtaiset tai ryhmä-palautekeskustelut (suullinen ja kirjallinen palaute)
- Näyttökoe ja pikkunäyttö
- Teknisempiä arviointimenetelmiä ovat; automaattinen arviointi (esim. verkkotyökalujen avulla), osallisuusaktiviisuuden seuranta (henkilön arviointi ja/tai verkkotyökalujen avulla) sekä kyselylomake (alkuarviointi, lähtötaso).
Webinaarin aikana keskusteltiin myös näyttöpohjaisista opinnoista, joista pikkunäyttö on minulle uusi tuttavuus. Pikkunäyttö on hyvä tapa harjoitella varsinaista näyttöä varten; olisi tärkeää, että opiskelijaa ei päästetä näyttöön epäonnistumaan.
Kahvila 3 mietti palautteenannon hyviä ja huonoja käytäntöjä.
Ehkä tärkeimmäksi koettiin välittömän palautteen antaminen. Tässä yhteydessä erityisesti positiivisen palautteen antaminen heti on tärkeää. Jossain tilanteissa opettajan on kuitenkin hyvä odottaa hetki ennen palautteenantoa. Tämä erityisesti silloin kun jokin tehtävän työstäminen on vielä kesken. Lisäksi väärä ajankohta voi vaikeuttaa palautteen vastaanottamista. Tämä on varmasti totta, erityisesti tapauksissa joissa annetaan kehittävää (kriittisempää) arviointia. Vuorovaikutus opiskelijan kanssa voi hankaloitua ja palautteen vastaanottaminen vaikeutua väärässä ajassa ja paikassa annettavan palautteen vuoksi. Liian aikaisessa vaiheessa annettu palaute voi ehkäistä omaehtoista arviointia. Raja ei ole aina selkeä milloin kannattaa pitää ajatuksia itsellään.
Palautteen tulee olla myös rakentavaa ja hyvin perusteltua. Ihan hyvä -palaute koettiin vahvasti negatiivisena ja sisällöttömänä palautteena, joka ei tuo mitään uutta. Avoin vuorovaikutus ja ilmapiiri ovat avain vuorovaikutteiseen palautteenantoon. Palautteenannon täytyy olla myös säännöllistä läpi koko opintojen. Opetusharjoittelun aikana meillä oli käytössä ns. väliarviointi, jossa annoimme palautetta opiskelijoiden sen hetkisistä tuotoksista ryhmäkohtaisesti. Tavoitteena oli antaa kehitettävää palautetta ja ohjata työn etenemistä. Opintojen lopuksi kävimme vielä yhteinen, vuorovaikutteisen palaute-session, jossa opiskelijoilla oli mahdollisuus antaa palautetta meille opettajille.
Yhtenä hyvä tapana antaa palautetta koettiin myös äänipalaute, eli äänitallenteet verkkokurssilla. Joissain koulutuksissa äänipalaute on jo laajemmin käytössä ja opiskelijat ovat koneet sen hyväksi. Esimerkiksi Moodlessa on mahdollisuus antaa äänipalautetta. Helena Kari nosti esille myös äänipalautteen jouhevuuden verrattuna kirjalliseen palautteeseen. Tämä onkin mielenkiintoinen tapa antaa palautetta ja sitä voisi kokeilla itsekin tulevaisuudessa.
Yksilöpalautteen täytyy olla aina henkilökohtaista, eikä sitä tule antaa ryhmän kuullen. Ryhmän palaute on ryhmän toiminnasta. Palautteen tavoista yhtenä metodina on ns. hampurilaismalli, jossa on kerroksittain hyvää ja rakentavaa palautetta. Tuutorimme Kati korosti, että seuraavalle askeleelle ohjaaminen on tärkeämpää kuin sen arviointi mitä puuttuu tai mitä ei osata. Tähän menetelmään kuuluu vahva ratkaisukeskeinen ja postiivisuuden kautta ohjaaminen.
Opetusharjoitteluni suoritin keväällä 2017 opintokokonaisuudessa, jossa oli useampi opettaja. Tämä voi tuottaa haasteita arvioinnin näkökulmasta. Arviointi vaatii opettajien välistä tiivistä kommunikaatiota, aina se ei vain ole mahdollista. Onneksi meillä oli useampi yhteinen palaute- ja arviointitilaisuus, jolloin pääsimme myös yhdessä arvioimaan ja antamaan palautetta opiskelijoille.
Kahvila 4. Mikä on itse- ja vertaisarvioinnin merkitys oppimisprosessissa?
Itse- ja vertaisarvioinnin tavoitteena on, että opiskelija ottaa itsestään vastuun sekä arvioi omia tavoitteita ja kehityskohteita; mitä kurssilla odotetaan, mutta erityisesti mitä itse odottaa. Tärkeää on ohjata ja tukea opiskelijaa itsearviointiin.
Vertaisarvioinnin merkitys on toimia peilinä. Samalla kun annetaan vertaiselle palautetta, voidaan hahmottaa ja arvioida omaa osaamista. Lisäksi ryhmä- ja tiimityöskentelytaidot kehittyvät. Kati nosti esille, että erityisesti samalla tasolla olevat toimijat puhuvat samaa kieltä ja silloin vertaisarvionnista saa eniten irti. Vertaisarvioinnin ero asiantuntija-arvioijiin voi olla kielessä; kun asiantuntija antaa palautetta, ei välttämättä olla samalla tasolla.
Webinaarin aikana pohdittiin myös sitä sopiiko itsearviointi kaiken ikäisille. Voisiko sitä harjoitella ja missä määrin itsearviointia tulisi/voisi soveltaa esim. päiväkoti tai alakoulu-ikäisille. Pohdittiin myös kuinka paljon valmiuksia pienellä lapsella on arvioida itseään?
En ole itse paljoa pohtinut asiaa opettajan näkövinkkelistä. Omat lapseni ovat alakoulu- ja päiväkoti-iässä ja mietin kuinka paljon arviointia itse asiassa jo päiväkodissa vaaditaan. Yleensä arviointikeskustelut toteutetaan hoitajan ja vanhemman kesken. Kun lastani (1 v) arviointiin, mietin mennäänkö arvioinnissa jo liian pitkälle? Tarvitseeko kaikkia/kaikkea arvioida? Kuinka paljon taaperoa voi / kannattaa arvioida? Saatikka jos siihen liitetään vielä itsearviointi.
Webinaarin aikana nostettiin esille sosiaalisuuden sanoittaminen itsearvioinnin keinoin, tämä voisi hyvinkin olla tapa hyödyntää itsearviointia varhaiskasvatuksessa.
Vertaisarvioinnin merkitys on toimia peilinä. Samalla kun annetaan vertaiselle palautetta, voidaan hahmottaa ja arvioida omaa osaamista. Lisäksi ryhmä- ja tiimityöskentelytaidot kehittyvät. Kati nosti esille, että erityisesti samalla tasolla olevat toimijat puhuvat samaa kieltä ja silloin vertaisarvionnista saa eniten irti. Vertaisarvioinnin ero asiantuntija-arvioijiin voi olla kielessä; kun asiantuntija antaa palautetta, ei välttämättä olla samalla tasolla.
Webinaarin aikana pohdittiin myös sitä sopiiko itsearviointi kaiken ikäisille. Voisiko sitä harjoitella ja missä määrin itsearviointia tulisi/voisi soveltaa esim. päiväkoti tai alakoulu-ikäisille. Pohdittiin myös kuinka paljon valmiuksia pienellä lapsella on arvioida itseään?
En ole itse paljoa pohtinut asiaa opettajan näkövinkkelistä. Omat lapseni ovat alakoulu- ja päiväkoti-iässä ja mietin kuinka paljon arviointia itse asiassa jo päiväkodissa vaaditaan. Yleensä arviointikeskustelut toteutetaan hoitajan ja vanhemman kesken. Kun lastani (1 v) arviointiin, mietin mennäänkö arvioinnissa jo liian pitkälle? Tarvitseeko kaikkia/kaikkea arvioida? Kuinka paljon taaperoa voi / kannattaa arvioida? Saatikka jos siihen liitetään vielä itsearviointi.
Webinaarin aikana nostettiin esille sosiaalisuuden sanoittaminen itsearvioinnin keinoin, tämä voisi hyvinkin olla tapa hyödyntää itsearviointia varhaiskasvatuksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti