perjantai 3. kesäkuuta 2016

Orientoidun opepedoihin

Tänään 3.6.2016 päättyi kolmipäiväinen orientaatio opettajan pedagogisiin opintoihin.

Onhan näitä opintoja odotettu alkavaksi, sillä olen jo monta kertaa ehtinyt koulutukseen pyrkiä, tuloksetta. Nyt tärppäsi, joten tottahan sitä innolla on mukana. Miksi niin innolla opettaja-opintoihin, sitä en tiedä. Toivon opintojen antavan käytännön menetelmiä sovellettavaksi mahdollisessa tulevassa opetustyössä ja ehkäpä saan jotain myös nykyiseen työhöni projektipäällikkönä ja hankesuunnittelijana.


Näiden kolmen päivän aikana olemme päässeet tutustumaan toisiimme, muodostamaan pienryhmiä ja arvioimaan omaa osaamistamme henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPSin) myötä.


Aluksi teimme muistamisharjoitteen, jossa ringissä opettelemimme jokaisen nimen. Ja näinhän se muistaakseni meni "tulin luokkaan, luokassa oli jo ... ja minä olen.." Harjoite auttoi todella hyvin muistamaan luokkatovereideni nimet. 


Ensimmäinen päivä meni odotellessa, että milloin kävisimme lävitse opintosuunnitelman ja aikataulun. Huomasin saman odottavan tunteen vaivaavan myös kanssaopiskelijoitani. Pikku hiljaa usko kyllä kasvoi, kyllä tämä tästä vielä valkenee :) 


Erilaiset ryhmätyöskentelymenetelmät ovat itselleni melko tuttuja. Hyödynsimme tunneille mm. Learning Cafe menetelmää, joka oli hyvä tapa tutustua toisiimme erilaisissa ryhmäkokoonpanoissa. Ehkä mielenkiintoisin ryhmätehtävä oli, kun pääsimme työstämään osaamisperustaista opintosuunnitelmaa. Ryhmätyö auttoi avaamaan omia ajatuksia osaamisperustaisuudelle. Tuli mieleen, että tämäkin voisi olla hyvä tapa avata OPSia opiskelijoille. "Onko minulla jo osaamistavoitteissa mainittua osaamista?", "Miten voisin kehittää itseäni ja "Miten osoitan osaamistani". Useita ideoita mm. itsensä kehittämiseen ponnahti mieleeni heti lähiorientaation jälkeisinä päivinä. Nyt vain katsotaan milloin näitä ideoita ehtisi myös toteuttaa.

Kokonaisuudessa pidin näiden päivien antina juuri toisiin tutustumista. Liian usein itse olen saanut tyytyä työskentelmää täysin verkossa, saamatta kuvaa ihmisistä verkon toisessa päässä. Nyt tuntuu helpommalta aloittaa työskentely verkkoyhteyksiä hyödyntäen. Seuraavalla kerralla (14.6.) pääsemme tutustumaan ACP ympäristöön. Pienryhmiä muodostaessa minut nimettiin jonkinlaisesksi "virtuaalivastaavaksi". ACP on kyllä melko uusi työkalu itsellekin, mutta uskoisin sen toimivan siinä missä muidenkin verkkoympäristöjen.


Ehdin päivien päätteeksi suorittaa yhden some-noviisi merkinkin ;)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti