Kehittymissuunnitelma

Esitys Padletissa

Aloitin opettajan pedagogiset opintoni vuosi sitten (2016) kesäkuussa. Aloitimme yhteisillä lähipäivillä Torniossa, jossa tutustuimme toisiimme ja kävimme läpi tulevia (osaamisperusteisia) opintoja. Ryhmäni kuului OAMKin erillisryhmään.

Lähipäivien jälkeen oli vuorossa HOPSin täydentäminen. Aluksi oli erittäin haastavaa ajatella osaamisperustaisesti, isompina kokonaisuuksina. Yksi oppi oli myös sietää epävarmuutta siitä, miten opinnot pitäisi suorittaa. Vanha malli opintojakso-kohtaisista suorituksista oli piintynyt päähän tiukasti. Osaamisperustaisuus avasi kuitenkin uudenlaisen maailman ja mietin voitaisiinko sitä soveltaa vastaavassa laajuudessa omassa ammattikorkeakoulussa. Uuden OPSin suunnittelutyössä olen päässyt tutustumaan tulevaan opetussuunnitelmaan, mutta siitä huolimatta näen vielä useita esteitä täysimääräiselle osaamisperustaiselle opetukselle. Monet näistä esteistä liittyvät opetuksen hallinnollisiin ja teknisiin ratkaisuihin.


Koulutuksen suuntaviivat ja tulevaisuuden näkymät, vuosi 2020

Koulutus on jatkuvassa muutoksessa, se on selvä. Ammattikorkeakoulu erityisesti. Monta fuusiota ja yksityistäminen on tehnyt siitä itsestäänselvyyden. Uskon koulutuksen kehittyvän yhä enemmän yrittäjämäiseen ja “Learning by doing” - tekemällä oppimiseen. Erilaiset digipedagogiset ratkaisut (mm. mobiiliratkaisut) kehittyvät edelleen ja mahdollisuus yhteisölliseen oppimiseen verkossa kasvaa. Samalla kasvaa kansainvälistyminen. Ihmisten liikkuminen opintojen perässä maasta toiseen tulee olemaan yhä helpompaa. Koulutusohjelmien tulee vastata muuttuvan maailman tarpeisiin ja kilpailu opiskelijoista kiristyy. Tästä on myös viitteitä Euroopan komission strategiassa vuodelle 2020.
https://ec.europa.eu/info/strategy/european-semester/framework/europe-2020-strategy_en

Yhdeksi haasteeksi näen myös yhteisopettajuuden, joka vaatii erilaisia toimintatapoja kuin ennen. Itse pidän ko. toimintatapaa mielenkiintoisena ja hedelmällisenä tapana opettaa, se edellyttää kuitenkin jokaisen opettajan panosta. Haasteena on myös löytää yhteinen aika suunnittelulla, haasteet kertautuvat aina sitä mukaan kuin opettajien määrä kasvaa. Ristiriitatilanteiden kasvaminen on myös todennäköistä.


Loogisen viitekehyksen menetelmä (LFA) opetuksessa

Oma opetuskokemukseni perustuu yksittäisiin kursseihin, lähinnä verkossa. Viime keväänä suunnittelin ja toteutin opetuskokonaisuuden / moduulin liiketoiminnan opiskelijoille. Moduulin nimi oli “International sustainable marketing and selling”. Kokonaisuus oli yhteensä 10 op laajuinen kokonaisuus. Toimin ensimmäistä kertaa yhteisopettajuuteen perustuvassa kokonaisuudessa, jossa oli niin kielen kuin liiketoiminnan opettajia. Oma roolini liittyi tuotteistamiseen ja tarinankerrontaan (story design). Olin myös vastuussa yrittäjän toimeksiannosta.

Pedagoginen lähestymistapani oli yhteistoiminnallinen ja perustui projektioppimiseen. Yrittäjällä oli tarve, josta lähdettiin tekemään suunnitelmaa pienryhmissä. Kävimme läpi toimeksiantoa sekä vierailimme yrittäjän luona benchmarking vierailulla. Opiskelijoiden piti tutustua yrittäjän liiketomintaan. Lisäksi sovelsin projektityössä hyödynnettyä Loogisen Viitekehyksen (LFA) menetelmää työpajamaisessa työskentelyssä (https://en.wikipedia.org/wiki/Logical_framework_approach).

Loogisen viitekehyksen menetelmä perustuu nimensä mukaisesti loogisuuteen, jossa lopputuloksena syntyy projektisuunnitelman tarkoitus (tavoite), tulokset ja toimenpiteet. Työpajan tavoitteena on täsmentää erityisesti projektin/kehittämistehtävän tarkoitus. Niitä on yleensä määritelty vain yksi. Tämä oli ensimmäisiä kertoja kun sain käytännön kokemusta ko. menetelmästä opetuksessa. Projektisuunnittelussa työpaja on yleensä 1-2 päivän mittainen syväluotaava työpaja, jonka tavoitteena on myös jokaisen osallistujan osallistaminen.

Opetusharjoittelussa roolini opettajana oli myös antaa palautetta ja arvioida opiskelijoita moduulin puolivälissä ja lopuksi. Järjestimme myös arviointikeskustelun yhdessä opiskelijoiden kanssa. Opiskelijoille oli mahdollisuus antaa myös meille opettajille yhteisesti palautetta. Palautetta keräsin myös Google Formin kautta.


Kehittymistarpeet / -suunnitelma

Kehittymistarpeeni liittyvät seuraaviin asioihin

1) suunnittelu ja -toteutusosaaminen
2) arviointi- ja palauteosaaminen

Suunnittelun (ja toteutusosaamisen) osalta tavoitteena on kehittää loogisen viitekehyksen mallia osana opetusta. Haasteita ovat seuraavat tekijät:

1) lähituntien rajallinen määrä, yhtenäinen kesto on liian suppea (työpaja on suunniteltu kestämään vähintään yhden kokonaisen päivän)
2) opiskelijoiden määrä (yleensä liian isot ryhmät työpajatyöskentelyyn
3) työtilan/luokan rajoitukset -->ei välttämättä mahdollisuutta työpajamaiseen työskentelyyn.

Näihin em. haasteisiin on mahdollista vaikuttaa mm. opetuksen suunnittelun vaiheessa. Opetusharjoitteluni päättyi ko. työpajan toteuttamiseen, joka oli myös yksi haaste. Työpajan jälkeen täytyy olla aikaa purkaa tuloksia yhdessä opettajan/ohjaajan/fasilitaattorin kanssa.

Opetus-sessiot kestävät yleensä pari tuntia kerrallaan ja työpaja on suunniteltava siten, että tuntien aikana pääsemme sekä yhdessä että pienryhmissä käsittelemään kehittämistehtävää (=toimeksiantoa).

Tämä edellyttää menetelmän tiivistämistä, mutta myös käytännön kokemusta. Menetelmää on mahdollisuus myös jatkaa pienryhmissä, itsenäisesti, ilman opettajaa. Tämä kuitenkin vaatii menetelmän ymmärrystä ja sen läpikäyntiä käytännössä. Menetelmää on kyllä melko looginen, nimensä mukaisesti, mutta sen käytännön soveltaminen edellyttää harjoittelua ja menetelmän ymmärtämistä.

Itse olen kokenut havainnollistavan ja värikoodein perustuvan opetuksen olevan avuksi omalle ymmärtämiselle. Kokonaisuuksien hahmottaminen on myös selkeämpää kun sen näkee yhdellä silmäyksellä seinältä. Tämä on myös osa LFA malia.

Turvallisuuden näkökulma on myös asia, johon vastaisuudessa tulee keskitettyä huomioita. Vaikka turvallisuusohjeet ovat melko selkeästi näkyvillä, ei niihin opetuksen yhteydessä tule riittävästi kiinnitettyä huomiota.

Opettajan toimintaa ohjaavat lait ja asetukset ovat olleet melko epäselviä vielä ennen opintojen alkua. Pidin koulutusta lakeihin ja asetuksiin erittäin tärkeän ymmärtää opettajan työssä.


Ammattipedagogiset periaatteet

Olen jo kasvatustieteen maisteriopintojen jälkeen pitänyt opettajan ohjauksellista merkitystä kaikkein merkittävimpänä resurssina. Itse pidän omina vahvuuksinani henkilö- ja ryhmäkohtaista ohjausta. Opetusaiheeni ovat olleet myös vahvasti käytännönläheisiä, johon ei teoreettinen opetus sovellu. Opiskelijoiden heittämine aiheen pariin kuitenkin riippuu paljon opiskelijoiden valmiuksista. Aina ei ole välttämättä hyvä aloittaa tyhjästä, heittämällä opiskelijat “kylmään veteen”. Itse olen kokenut johdannon aiheeseen tärkeänä.

Opiskelijat saavat olla erilaisia, kaikkien ei tarvitse olla yhtälailla aktiivisia tunneilla - osallistua kuitenkin täytyy. Opiskelijoille olisikin annettava erilaisia mahdollisuuksia osallistua. Olen huomannut, että sillä luokan hiljaisimmilla on lopulta eniten sanottavaa. Tämän huomasin myös opetusharjoittelun aikana.


Tulevaisuuden suunnitelmat ja suuntaviivat

Tulevana lukuvuotena tulen hyödyntämään LFA menetelmää sekä jalostamaan siitä yhä toimivampaa mallia erilaisille oppijoille, erilaisiin tilanteisiin ja tarpeisiin. Olen jo sopinut opetusvierailuista ja yhteisopettajuudesta seuraavalle lukuvuodelle. Tarkoitus olisi käydä keskustelua myös kaupan ja kulttuurin koulutusvastaavan kanssa siitä, voisinko tehdä yksittäisiä opetustunteja päätyöni ohella.

Nykyisen organisaationi, Lapin amkin suuntaviivat strategiatasolla ovat melko selkeät. Opetus- ja TKI toiminnassa yhteisen strategian noudattaminen on yhä tärkeämpää. Itse koen monimuotoisen opetuksen tärkeäksi osaksi opetusta, opiskelijan yksilöllinen- ja ryhmäojaaminen on erityisen tärkeitä opetuksessani myös jatkossa.

Opettajan rooli ohjaajana korostuu LFA menetelmässä. Opettaja toimii enemmän ns. fasilitaattorina, joka ohjaa työpajaa kohti asetettuja tavoitteita. Fasilitaattorin tavoitteena on toimia puolueettomasti ottamatta kantaa sisällöllisiin asioihin. Hän (ulkopuolisena) voi kuitenkin havaita epäloogisuuksia ja puutteita suunnitelmassa.

Keräsin palautetta LFA-mallista ja palaute on ollut yleisesti ottaen melko positiivista. Yleensäkin toiminnallinen työpaja on aina hyvä vastapaino teoreettiselle opetukselle. Oma opetukseni projektihallinan osalta on vahvasti käytännönläheistä, tekemällä oppimista. Jotkin yhteisopettajuuden osiot kuitenkin edellyttivät teoreettisen tiedon omaksumista.

Jatkossa haluaisin keskittyä opetuksessa myös purkamaan työpajan aikana saadut tuotokset yhdessä opiskelijoiden kanssa. Opetusharjoittelussani siihen ei ollut mahdollisuutta ja se jäi hieman "kaivelemaan".


Ammattipedagogisen ajattelun kehittyminen

Olen saanut opinnoistani ja opetusharjoittelusta paljon uusia ajatuksia. Itse koen arviointiosaamisen ehkä haateellisimmaksi sillä se vaatii tarkkaa ennakkosuunnittelua arviointikriteereistä. Arviointikriteerit tulee myös kertoa selkeästä opiskelijoille. Omat opetuskokemukseni verkossa ovat olleet erityisen haastavia, koska opiskelijat ovat etäällä, eikä heihin saa missään vaiheessa henkilökohtaista /live-kontaktia. Tunteja on ollut yleensä myös hyvin suppeasti opintokokonaisuuden laajuteen nähden. Olen kokenut tämän haastavaksi ja toivonut enemmän henkilökohtaist/ryhmäkohtaista ohjausta. Yhdellä kesäkurssilla päädyin antamaan halukkailla ohjausta opetuksen ulkopouolella ns. live-ohjauskeskusteluiden muodossa.

Ohjausresurssit ovat siis toinen itseäni mietityttävä asia, koska yleensä opettajat kokevat sitä olevan liian vähän, ainakin omassa viiteryhmässä keskustelut yleensä liittyvät ohjaus/opetusresurssin supeaan määrään. Yksi haaste opettajana tulevaisuudessa on miettiä mahdollisimman tehokkaita ohjauksen ja opetuksen muotoja. Miten lähi/etätunneistä saisi mahdollisimman paljo irti ja kuinka paljon minun on mahdollista ohjata opiskelijoita etänä? Olisiko tietyistä menetelmistä apua tähän?

Opinnoissani tuli jälleen ajankohtaiseksi miettiä erilaisia oppijoita. Termi, joka on tuttu kasvatustieteen opinnoista, mutta käytännön kokemus puuttuu. Yhdeksi haasteeksi koin sen, ettei yksittäisen tuntien pohjalta pääse vielä tutustumaan opiskelijoihin riittävästi.

Loogisen viitekehyksen menetelmän koin olevan hyvä menetelmä myös erilaisille oppijoille, erityisesti heille, joille havainnollistava opetus on hyödyksi. Kenellepä se ei olisi.

Kansalaisaktiivisuus & mediakasvatus: Opettaja mediakasvattajana

Viis linkkiä aiheeseen Opettaja Mediakasvattajana

Sometaidot ovat vielä monella lapsenkengissä, tästä erimerkkinä tapaus Poliisi, joka on juuri nyt kuuma puheenaihe. Poliiseille tullaankin antamaan lähitulevaisuudessa lisää somekoulutusta.

1. Mediakasvatuksen perussivusto: http://www.mediakasvatus.fi
Mediakasvatusseura 

2. MLL eli Mannerheimin Lastensuojeluliitto on tuottanut materiaalia, koulutuksia/työpajoja mediakasvatukseen, MLL toimii lasten ja perheiden hyväksi ja heillä on myös erilaisia tukipalveluita lapsiperheille

3. Myös Pelastakaa lapset ry tuottaa materiaalia ja infoa liittyen mediakasvatukseen, erityisesti lasten mediakasvatukseen, sivusto on luonut aineistoa vanhemmille esim. nettivihje -sivusto.

4. Kansallisen Audiovisuaalisen Instituutin Mediakasvatusfoorumi järjestetään vuoden 2017 lokakuussa

MEKU toimii mediakasvatuksen asiantuntijaviranomaisena ja edistää mediakasvatuksen asemaa yhteiskunnassa.

5. Oppimisen online perusmateriaalia aiheeseen liittyen löytyy täältä; 

LFA - Havainnollistava työpajamenetelmä osana opetusharjoittelua

Opetusharjoittelussa oli käytössäni menetelmä, jota käytetään melko yleisesti projektityössä ja on siksi tuttu. Halusin soveltaa menetelmää opetusharjoittelussani. Menetelmän avulla oli mahdollista ottaa havainnolllistavampi ote projektimaiseen työskentelyyn. Opetusharjoitteluni yhteydessä pyrin ottamaan huomioon erilaiset oppijat, tässä yhteydessä arvioin menetelmän tukevan muun muassa havainnollistamista. Menetelmän olen kokenut itse aikoinaan hyväksi tavaksi saada kokonaisuus hahmotettua yhdellä silmäyksellä värikoodeja hyödyntäen.

Kyseessä on myös yhteistoiminnallisesta oppimisesta ja pienryhmätyöskentelystä; prosessin aikana tehtiin töitä niin yhdessä kuin pienryhmissä. Kyseessä on Loogisen viitekehyksen menetelmä (LFA), jossa tavoitteena oli havainnollistaa seinälle oppimistehtävän runko yhteistyössä opiskelijoiden kanssa staattisia lappuja hyväksi käyttäen.

Ajatuksena oli kirjailla lapuille mahdollisiman lyhyesti ydinasiat toimeksiannon pohjalta. Toimeksiantona opiskelijoilla oli laatia tarinankerrontaa hyödyntävä markkinointisuunnitelma paikalliselle yrittäjälle.

Hahmottamista edesauttoi myös asioiden kertaaminen ja ääneen lukeminen. Itse, opettajana, toimin "työpajan" ohjaajana tai sparraajana, ohjaten prosessia oikeaan suuntaan. Tavoitteena oli session lopuksi hahmottaa projektirunko kokonaisuudessaan seinältä. Tämä sisälsi niin asiakokonaisuuden kuin loogisuuden (tulokset vs. toimenpiteet jne). Menetelmää on käytetty projektitoiminnassa luomaan parempi käsitys syy-seuraussuhteista.

Sovelsin menetelmää omassa opetuksessani, koska koin opiskelijoiden tarvitsevan ohjausta projektimaisen oppimistehtävän tekemiseen ja kokonaisuuden hahmottamiseen. Opiskelijat jatkoivat oppimistehtävän työstämistä pienryhmissä. Otin heille kuvia seinällä olevasta tuotoksesta sekä tein siitä yksinkertaisen taulukon Moodle-oppimisympäristöön.

Keräsin opetuksestani, mutta erityisesti loogisen viitekehyksen menetelmästä myös palautetta. Kävimme menetelmää läpi palautekeskustelu-tilaisuudessa. Oli mukava kuulla, että usea opiskelija piti tätä toiminnallista menetelmää hyvänä; opiskelijat pääsivät itse liikkumaan tilassa ja asettamaan lappuja seinälle. Lisäksi menetelmä koettiin auttavan ajatusprosessin käynnistämisessä.
Värikoodit olivat hyvä apu staattisissa lapuissa, jotta eri kategoriat on helpompi hahmottaa. Ohjeistin käyttämään mahdollisimman lyhyitä asiasanoja, mielellään keppikirjaimilla kirjoitettuna.

Tilan merkitys on tärkeä tässä menetelmässä. Jouduinkin varaamaan opiskelijoille yhteistoiminnalliseen työskentelyyn paremmin sopivan tilan, jossa järjestelin penkit puolikaaren muotoon seinää vasten. Näin sain opiskelijoihin suoran katsekontaktin ja pääsin osalllistamaan opiskelijoita tasapuolisesti. Oli onni, ettei opiskelijaryhmä muodostunut kovin suureksi.

Toinen oppimista tukeva menetelmä oli yritysvierailun järjestäminen. Opiskelijat haastattelivat yrittäjiä itse ennalta laatimiensa kysymysten pohjalta. Haastattelu/keskustelutilanteet myös taltioitiin nauhurille ja ladattiin Moodleen. Opiskelijoilla oli näin ollen mahdollisuus palata materiaalin ääreen myöhemmin jos heillä oli ollut esimerkiksi vaikeuksia ymmärtää kaikkea paikan päällä.

Olen testannut opetusharjoitteluni jälkeen LFA menetelmää myös muissa ryhmissä vierailevana opettajana. Haluankin edelleen kehittää menetelmää opetukseen paremmin sopivaksi. Siinä on toki omat haasteensa, koska yleensä prosessi vaatii paljon aikaa jota opetustuokioissa ei ole. Lisäksi ryhmän koko voi vaikeuttaa menetelmän onnistunutta hyödyntämistä. Se on kuitenkin hyvä ajatusprosessin ohjaaja ja rakentaja. Menetelmää voi soveltaa myös itsenäisesä työskentelyssä, kunhan sen periaatteet ymmärtää.