Kehittymissuunnitelma

Esitys Padletissa

Aloitin opettajan pedagogiset opintoni vuosi sitten (2016) kesäkuussa. Aloitimme yhteisillä lähipäivillä Torniossa, jossa tutustuimme toisiimme ja kävimme läpi tulevia (osaamisperusteisia) opintoja. Ryhmäni kuului OAMKin erillisryhmään.

Lähipäivien jälkeen oli vuorossa HOPSin täydentäminen. Aluksi oli erittäin haastavaa ajatella osaamisperustaisesti, isompina kokonaisuuksina. Yksi oppi oli myös sietää epävarmuutta siitä, miten opinnot pitäisi suorittaa. Vanha malli opintojakso-kohtaisista suorituksista oli piintynyt päähän tiukasti. Osaamisperustaisuus avasi kuitenkin uudenlaisen maailman ja mietin voitaisiinko sitä soveltaa vastaavassa laajuudessa omassa ammattikorkeakoulussa. Uuden OPSin suunnittelutyössä olen päässyt tutustumaan tulevaan opetussuunnitelmaan, mutta siitä huolimatta näen vielä useita esteitä täysimääräiselle osaamisperustaiselle opetukselle. Monet näistä esteistä liittyvät opetuksen hallinnollisiin ja teknisiin ratkaisuihin.


Koulutuksen suuntaviivat ja tulevaisuuden näkymät, vuosi 2020

Koulutus on jatkuvassa muutoksessa, se on selvä. Ammattikorkeakoulu erityisesti. Monta fuusiota ja yksityistäminen on tehnyt siitä itsestäänselvyyden. Uskon koulutuksen kehittyvän yhä enemmän yrittäjämäiseen ja “Learning by doing” - tekemällä oppimiseen. Erilaiset digipedagogiset ratkaisut (mm. mobiiliratkaisut) kehittyvät edelleen ja mahdollisuus yhteisölliseen oppimiseen verkossa kasvaa. Samalla kasvaa kansainvälistyminen. Ihmisten liikkuminen opintojen perässä maasta toiseen tulee olemaan yhä helpompaa. Koulutusohjelmien tulee vastata muuttuvan maailman tarpeisiin ja kilpailu opiskelijoista kiristyy. Tästä on myös viitteitä Euroopan komission strategiassa vuodelle 2020.
https://ec.europa.eu/info/strategy/european-semester/framework/europe-2020-strategy_en

Yhdeksi haasteeksi näen myös yhteisopettajuuden, joka vaatii erilaisia toimintatapoja kuin ennen. Itse pidän ko. toimintatapaa mielenkiintoisena ja hedelmällisenä tapana opettaa, se edellyttää kuitenkin jokaisen opettajan panosta. Haasteena on myös löytää yhteinen aika suunnittelulla, haasteet kertautuvat aina sitä mukaan kuin opettajien määrä kasvaa. Ristiriitatilanteiden kasvaminen on myös todennäköistä.


Loogisen viitekehyksen menetelmä (LFA) opetuksessa

Oma opetuskokemukseni perustuu yksittäisiin kursseihin, lähinnä verkossa. Viime keväänä suunnittelin ja toteutin opetuskokonaisuuden / moduulin liiketoiminnan opiskelijoille. Moduulin nimi oli “International sustainable marketing and selling”. Kokonaisuus oli yhteensä 10 op laajuinen kokonaisuus. Toimin ensimmäistä kertaa yhteisopettajuuteen perustuvassa kokonaisuudessa, jossa oli niin kielen kuin liiketoiminnan opettajia. Oma roolini liittyi tuotteistamiseen ja tarinankerrontaan (story design). Olin myös vastuussa yrittäjän toimeksiannosta.

Pedagoginen lähestymistapani oli yhteistoiminnallinen ja perustui projektioppimiseen. Yrittäjällä oli tarve, josta lähdettiin tekemään suunnitelmaa pienryhmissä. Kävimme läpi toimeksiantoa sekä vierailimme yrittäjän luona benchmarking vierailulla. Opiskelijoiden piti tutustua yrittäjän liiketomintaan. Lisäksi sovelsin projektityössä hyödynnettyä Loogisen Viitekehyksen (LFA) menetelmää työpajamaisessa työskentelyssä (https://en.wikipedia.org/wiki/Logical_framework_approach).

Loogisen viitekehyksen menetelmä perustuu nimensä mukaisesti loogisuuteen, jossa lopputuloksena syntyy projektisuunnitelman tarkoitus (tavoite), tulokset ja toimenpiteet. Työpajan tavoitteena on täsmentää erityisesti projektin/kehittämistehtävän tarkoitus. Niitä on yleensä määritelty vain yksi. Tämä oli ensimmäisiä kertoja kun sain käytännön kokemusta ko. menetelmästä opetuksessa. Projektisuunnittelussa työpaja on yleensä 1-2 päivän mittainen syväluotaava työpaja, jonka tavoitteena on myös jokaisen osallistujan osallistaminen.

Opetusharjoittelussa roolini opettajana oli myös antaa palautetta ja arvioida opiskelijoita moduulin puolivälissä ja lopuksi. Järjestimme myös arviointikeskustelun yhdessä opiskelijoiden kanssa. Opiskelijoille oli mahdollisuus antaa myös meille opettajille yhteisesti palautetta. Palautetta keräsin myös Google Formin kautta.


Kehittymistarpeet / -suunnitelma

Kehittymistarpeeni liittyvät seuraaviin asioihin

1) suunnittelu ja -toteutusosaaminen
2) arviointi- ja palauteosaaminen

Suunnittelun (ja toteutusosaamisen) osalta tavoitteena on kehittää loogisen viitekehyksen mallia osana opetusta. Haasteita ovat seuraavat tekijät:

1) lähituntien rajallinen määrä, yhtenäinen kesto on liian suppea (työpaja on suunniteltu kestämään vähintään yhden kokonaisen päivän)
2) opiskelijoiden määrä (yleensä liian isot ryhmät työpajatyöskentelyyn
3) työtilan/luokan rajoitukset -->ei välttämättä mahdollisuutta työpajamaiseen työskentelyyn.

Näihin em. haasteisiin on mahdollista vaikuttaa mm. opetuksen suunnittelun vaiheessa. Opetusharjoitteluni päättyi ko. työpajan toteuttamiseen, joka oli myös yksi haaste. Työpajan jälkeen täytyy olla aikaa purkaa tuloksia yhdessä opettajan/ohjaajan/fasilitaattorin kanssa.

Opetus-sessiot kestävät yleensä pari tuntia kerrallaan ja työpaja on suunniteltava siten, että tuntien aikana pääsemme sekä yhdessä että pienryhmissä käsittelemään kehittämistehtävää (=toimeksiantoa).

Tämä edellyttää menetelmän tiivistämistä, mutta myös käytännön kokemusta. Menetelmää on mahdollisuus myös jatkaa pienryhmissä, itsenäisesti, ilman opettajaa. Tämä kuitenkin vaatii menetelmän ymmärrystä ja sen läpikäyntiä käytännössä. Menetelmää on kyllä melko looginen, nimensä mukaisesti, mutta sen käytännön soveltaminen edellyttää harjoittelua ja menetelmän ymmärtämistä.

Itse olen kokenut havainnollistavan ja värikoodein perustuvan opetuksen olevan avuksi omalle ymmärtämiselle. Kokonaisuuksien hahmottaminen on myös selkeämpää kun sen näkee yhdellä silmäyksellä seinältä. Tämä on myös osa LFA malia.

Turvallisuuden näkökulma on myös asia, johon vastaisuudessa tulee keskitettyä huomioita. Vaikka turvallisuusohjeet ovat melko selkeästi näkyvillä, ei niihin opetuksen yhteydessä tule riittävästi kiinnitettyä huomiota.

Opettajan toimintaa ohjaavat lait ja asetukset ovat olleet melko epäselviä vielä ennen opintojen alkua. Pidin koulutusta lakeihin ja asetuksiin erittäin tärkeän ymmärtää opettajan työssä.


Ammattipedagogiset periaatteet

Olen jo kasvatustieteen maisteriopintojen jälkeen pitänyt opettajan ohjauksellista merkitystä kaikkein merkittävimpänä resurssina. Itse pidän omina vahvuuksinani henkilö- ja ryhmäkohtaista ohjausta. Opetusaiheeni ovat olleet myös vahvasti käytännönläheisiä, johon ei teoreettinen opetus sovellu. Opiskelijoiden heittämine aiheen pariin kuitenkin riippuu paljon opiskelijoiden valmiuksista. Aina ei ole välttämättä hyvä aloittaa tyhjästä, heittämällä opiskelijat “kylmään veteen”. Itse olen kokenut johdannon aiheeseen tärkeänä.

Opiskelijat saavat olla erilaisia, kaikkien ei tarvitse olla yhtälailla aktiivisia tunneilla - osallistua kuitenkin täytyy. Opiskelijoille olisikin annettava erilaisia mahdollisuuksia osallistua. Olen huomannut, että sillä luokan hiljaisimmilla on lopulta eniten sanottavaa. Tämän huomasin myös opetusharjoittelun aikana.


Tulevaisuuden suunnitelmat ja suuntaviivat

Tulevana lukuvuotena tulen hyödyntämään LFA menetelmää sekä jalostamaan siitä yhä toimivampaa mallia erilaisille oppijoille, erilaisiin tilanteisiin ja tarpeisiin. Olen jo sopinut opetusvierailuista ja yhteisopettajuudesta seuraavalle lukuvuodelle. Tarkoitus olisi käydä keskustelua myös kaupan ja kulttuurin koulutusvastaavan kanssa siitä, voisinko tehdä yksittäisiä opetustunteja päätyöni ohella.

Nykyisen organisaationi, Lapin amkin suuntaviivat strategiatasolla ovat melko selkeät. Opetus- ja TKI toiminnassa yhteisen strategian noudattaminen on yhä tärkeämpää. Itse koen monimuotoisen opetuksen tärkeäksi osaksi opetusta, opiskelijan yksilöllinen- ja ryhmäojaaminen on erityisen tärkeitä opetuksessani myös jatkossa.

Opettajan rooli ohjaajana korostuu LFA menetelmässä. Opettaja toimii enemmän ns. fasilitaattorina, joka ohjaa työpajaa kohti asetettuja tavoitteita. Fasilitaattorin tavoitteena on toimia puolueettomasti ottamatta kantaa sisällöllisiin asioihin. Hän (ulkopuolisena) voi kuitenkin havaita epäloogisuuksia ja puutteita suunnitelmassa.

Keräsin palautetta LFA-mallista ja palaute on ollut yleisesti ottaen melko positiivista. Yleensäkin toiminnallinen työpaja on aina hyvä vastapaino teoreettiselle opetukselle. Oma opetukseni projektihallinan osalta on vahvasti käytännönläheistä, tekemällä oppimista. Jotkin yhteisopettajuuden osiot kuitenkin edellyttivät teoreettisen tiedon omaksumista.

Jatkossa haluaisin keskittyä opetuksessa myös purkamaan työpajan aikana saadut tuotokset yhdessä opiskelijoiden kanssa. Opetusharjoittelussani siihen ei ollut mahdollisuutta ja se jäi hieman "kaivelemaan".


Ammattipedagogisen ajattelun kehittyminen

Olen saanut opinnoistani ja opetusharjoittelusta paljon uusia ajatuksia. Itse koen arviointiosaamisen ehkä haateellisimmaksi sillä se vaatii tarkkaa ennakkosuunnittelua arviointikriteereistä. Arviointikriteerit tulee myös kertoa selkeästä opiskelijoille. Omat opetuskokemukseni verkossa ovat olleet erityisen haastavia, koska opiskelijat ovat etäällä, eikä heihin saa missään vaiheessa henkilökohtaista /live-kontaktia. Tunteja on ollut yleensä myös hyvin suppeasti opintokokonaisuuden laajuteen nähden. Olen kokenut tämän haastavaksi ja toivonut enemmän henkilökohtaist/ryhmäkohtaista ohjausta. Yhdellä kesäkurssilla päädyin antamaan halukkailla ohjausta opetuksen ulkopouolella ns. live-ohjauskeskusteluiden muodossa.

Ohjausresurssit ovat siis toinen itseäni mietityttävä asia, koska yleensä opettajat kokevat sitä olevan liian vähän, ainakin omassa viiteryhmässä keskustelut yleensä liittyvät ohjaus/opetusresurssin supeaan määrään. Yksi haaste opettajana tulevaisuudessa on miettiä mahdollisimman tehokkaita ohjauksen ja opetuksen muotoja. Miten lähi/etätunneistä saisi mahdollisimman paljo irti ja kuinka paljon minun on mahdollista ohjata opiskelijoita etänä? Olisiko tietyistä menetelmistä apua tähän?

Opinnoissani tuli jälleen ajankohtaiseksi miettiä erilaisia oppijoita. Termi, joka on tuttu kasvatustieteen opinnoista, mutta käytännön kokemus puuttuu. Yhdeksi haasteeksi koin sen, ettei yksittäisen tuntien pohjalta pääse vielä tutustumaan opiskelijoihin riittävästi.

Loogisen viitekehyksen menetelmän koin olevan hyvä menetelmä myös erilaisille oppijoille, erityisesti heille, joille havainnollistava opetus on hyödyksi. Kenellepä se ei olisi.

Kansalaisaktiivisuus & mediakasvatus: Opettaja mediakasvattajana

Viis linkkiä aiheeseen Opettaja Mediakasvattajana

Sometaidot ovat vielä monella lapsenkengissä, tästä erimerkkinä tapaus Poliisi, joka on juuri nyt kuuma puheenaihe. Poliiseille tullaankin antamaan lähitulevaisuudessa lisää somekoulutusta.

1. Mediakasvatuksen perussivusto: http://www.mediakasvatus.fi
Mediakasvatusseura 

2. MLL eli Mannerheimin Lastensuojeluliitto on tuottanut materiaalia, koulutuksia/työpajoja mediakasvatukseen, MLL toimii lasten ja perheiden hyväksi ja heillä on myös erilaisia tukipalveluita lapsiperheille

3. Myös Pelastakaa lapset ry tuottaa materiaalia ja infoa liittyen mediakasvatukseen, erityisesti lasten mediakasvatukseen, sivusto on luonut aineistoa vanhemmille esim. nettivihje -sivusto.

4. Kansallisen Audiovisuaalisen Instituutin Mediakasvatusfoorumi järjestetään vuoden 2017 lokakuussa

MEKU toimii mediakasvatuksen asiantuntijaviranomaisena ja edistää mediakasvatuksen asemaa yhteiskunnassa.

5. Oppimisen online perusmateriaalia aiheeseen liittyen löytyy täältä; 

LFA - Havainnollistava työpajamenetelmä osana opetusharjoittelua

Opetusharjoittelussa oli käytössäni menetelmä, jota käytetään melko yleisesti projektityössä ja on siksi tuttu. Halusin soveltaa menetelmää opetusharjoittelussani. Menetelmän avulla oli mahdollista ottaa havainnolllistavampi ote projektimaiseen työskentelyyn. Opetusharjoitteluni yhteydessä pyrin ottamaan huomioon erilaiset oppijat, tässä yhteydessä arvioin menetelmän tukevan muun muassa havainnollistamista. Menetelmän olen kokenut itse aikoinaan hyväksi tavaksi saada kokonaisuus hahmotettua yhdellä silmäyksellä värikoodeja hyödyntäen.

Kyseessä on myös yhteistoiminnallisesta oppimisesta ja pienryhmätyöskentelystä; prosessin aikana tehtiin töitä niin yhdessä kuin pienryhmissä. Kyseessä on Loogisen viitekehyksen menetelmä (LFA), jossa tavoitteena oli havainnollistaa seinälle oppimistehtävän runko yhteistyössä opiskelijoiden kanssa staattisia lappuja hyväksi käyttäen.

Ajatuksena oli kirjailla lapuille mahdollisiman lyhyesti ydinasiat toimeksiannon pohjalta. Toimeksiantona opiskelijoilla oli laatia tarinankerrontaa hyödyntävä markkinointisuunnitelma paikalliselle yrittäjälle.

Hahmottamista edesauttoi myös asioiden kertaaminen ja ääneen lukeminen. Itse, opettajana, toimin "työpajan" ohjaajana tai sparraajana, ohjaten prosessia oikeaan suuntaan. Tavoitteena oli session lopuksi hahmottaa projektirunko kokonaisuudessaan seinältä. Tämä sisälsi niin asiakokonaisuuden kuin loogisuuden (tulokset vs. toimenpiteet jne). Menetelmää on käytetty projektitoiminnassa luomaan parempi käsitys syy-seuraussuhteista.

Sovelsin menetelmää omassa opetuksessani, koska koin opiskelijoiden tarvitsevan ohjausta projektimaisen oppimistehtävän tekemiseen ja kokonaisuuden hahmottamiseen. Opiskelijat jatkoivat oppimistehtävän työstämistä pienryhmissä. Otin heille kuvia seinällä olevasta tuotoksesta sekä tein siitä yksinkertaisen taulukon Moodle-oppimisympäristöön.

Keräsin opetuksestani, mutta erityisesti loogisen viitekehyksen menetelmästä myös palautetta. Kävimme menetelmää läpi palautekeskustelu-tilaisuudessa. Oli mukava kuulla, että usea opiskelija piti tätä toiminnallista menetelmää hyvänä; opiskelijat pääsivät itse liikkumaan tilassa ja asettamaan lappuja seinälle. Lisäksi menetelmä koettiin auttavan ajatusprosessin käynnistämisessä.
Värikoodit olivat hyvä apu staattisissa lapuissa, jotta eri kategoriat on helpompi hahmottaa. Ohjeistin käyttämään mahdollisimman lyhyitä asiasanoja, mielellään keppikirjaimilla kirjoitettuna.

Tilan merkitys on tärkeä tässä menetelmässä. Jouduinkin varaamaan opiskelijoille yhteistoiminnalliseen työskentelyyn paremmin sopivan tilan, jossa järjestelin penkit puolikaaren muotoon seinää vasten. Näin sain opiskelijoihin suoran katsekontaktin ja pääsin osalllistamaan opiskelijoita tasapuolisesti. Oli onni, ettei opiskelijaryhmä muodostunut kovin suureksi.

Toinen oppimista tukeva menetelmä oli yritysvierailun järjestäminen. Opiskelijat haastattelivat yrittäjiä itse ennalta laatimiensa kysymysten pohjalta. Haastattelu/keskustelutilanteet myös taltioitiin nauhurille ja ladattiin Moodleen. Opiskelijoilla oli näin ollen mahdollisuus palata materiaalin ääreen myöhemmin jos heillä oli ollut esimerkiksi vaikeuksia ymmärtää kaikkea paikan päällä.

Olen testannut opetusharjoitteluni jälkeen LFA menetelmää myös muissa ryhmissä vierailevana opettajana. Haluankin edelleen kehittää menetelmää opetukseen paremmin sopivaksi. Siinä on toki omat haasteensa, koska yleensä prosessi vaatii paljon aikaa jota opetustuokioissa ei ole. Lisäksi ryhmän koko voi vaikeuttaa menetelmän onnistunutta hyödyntämistä. Se on kuitenkin hyvä ajatusprosessin ohjaaja ja rakentaja. Menetelmää voi soveltaa myös itsenäisesä työskentelyssä, kunhan sen periaatteet ymmärtää.

Kansainvälisyys- ja monikulttuuriosaaminen

Käsittelen KV asioita sekä  kansainvälisyysstrategia omalla välilehdellä täällä !

Turvallisuusosaaminen

3. Otat huomioon opetuksen ja ohjauksen suunnittelussa opiskelijan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen turvallisuuden

• Opetat ja ohjaat opiskelijan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen turvallisuuden huomioiden. 

Käsitteet, Lait ja dokumentit ja Turvallinen arki.


OSA 1. Käsitteet - Mitä tarkoittavat fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen turvallisuus?

Fyysisen turvallisuuden tarkoitus on suojata niin henkilökuntaa kuin opiskelijoita onnettomuuksilta ja muilta fyysisiltä uhilta työpäivän aikana. Fyysistä turvallisuutta voivat uhata esimerkiksi piha-alueen liukkaus, kampusalueen liikenne, väärinsijoitellut kalusteet tmv. Jokapäiväiset turvallisuusriskit.

Työskentelen ja suoritin opetusharjoitteluni Lapin ammattikorkeakoulun Kaupan ja kulttuurin osaamisalalla, Tornion kampuksella. Olen tutustunut toimintaympäristööni ja sen turvallisuuspolitiikkaan vuosien saatossa. Tornion yksikön Minerva rakennus on kompakti paketti, jossa niin henkilökunta kuin opiskelijat ovat tottuneet työskentelyyn tiukoissa neliöissä. Rakennus on ollut viime vuosina muutoksentilassa. Paljon tavaraa on kertynyt kulkuväylille. Tämä on jokapäiväinen turvallisuusuhka, joka koskettaa niin henkilökuntaa kuin opiskelijoita.

Harvinaisempia turvallisuusuhkia ovat esimerkiksi tulipalot tai vaikkapa uhkaavasti käyttäytyvä opiskelija. Turvallisuusuhkien torjumiseen tai ennaltaehkäisyyn on Lapin amkissa perustettu turvallisuustyöryhmät sekä turvallisuuspolitiikka, järjestyssäännöt sekä pelastussuunnitelmat. Turvallisuusohjeet on tuotettu henkilökunnan tutustuttavaksi. Omassa opetuksessani ensimmäinen fyysistä turvallisuutta uhkaava tekijä oli mielestäni opetuksen järjestäminen ahtaassa tietokoneluokassa, lisäksi pelastusteiden sijainti on mietityttänyt rakennuksessa esimerkiksi tulipalon sattuessa.

Sosiaalinen turvallisuus liittyy ihmisten, tässä tapauksessa opiskelijoiden, väliseen kanssakäyntiin. Ymmärrän sosiaalisen turvallisuuden käsitteen mahdollisuutena suorittaa opintoja häiriöttä opettajista ja kanssaoppijoista koostuvassa yhteisössä. Tavoitteena on kuulua ryhmään tai opiskelijayhteisöön siinä määrin kuin se itselle sopii, ottaen huomioon myös erilaiset persoonallisuudet. Omassa opetuksessa mietin, kuinka paljon opiskelijoita tulee tai kannattaa pistää erilaisiin ryhmiin, jos se tuntuu opiskelijasta epämiellyttävältä? Toisaalta toisiin syvemmin tutustuminen edesauttaa ryhmäytymistä, toisaalta se voi aiheuttaa turhaa kitkaa.

Psyykkiseen turvallisuuteen liittyy mahdollisuus saada opintojen ohjausta tai apua kriisitilanteissa. Lapin ammattikorkeakoulun Tornion kampuksella opiskelijoiden hyvinvointipalveluita koordinoi Maria Sipilä. Lisäksi kampuksella tarjotaan terveydenhoitopalveluita.

Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen turvallisuus nivoutuu monesti yhteen. Esimerkiksi kiusaamistapauksissa voidaan uhata niin opiskelijan fyysistä kuin psyykkistä turvallisuutta. Kiusaaminen vaikuttaa myös opiskelijan sosiaaliseen turvallisuuteen. Opiskelija ei tunne olevansa turvassa yhteisössä.


OSA 2. Lait ja dokumentit - Mitkä turvallisuuteen liittyvät lait ja dokumentit opettajan täytyy tuntea?

Pelastuslaki:
Fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen turvallisuuden ylläpitämiseksi sekä riskien ja uhkien ehkäisemiseksi on asetettu pelastuslaki sekä työturvallisuuslaki. Pelastuslain mukaan jokaisella on velvollisuus toimia hädän hetkellä sekä huolehtia yleisestä turvallisuudesta. Pelastussuunnitelma on laadittava ja siihen on henkilökunnan perehdyttävä.

Lapin ammattikorkeakoulussa eri osaamisaloille on perustettu ns. turvallisuustyöryhmät, jotka voivat puuttua riskeihin. Työryhmään kuuluu turvallisuusvastaava. Apuna on useita eri toimijoita, kuten kuraattori ja viestintäosasto. Tarpeen mukaan eri alan asiantuntijoita voidaan liittää työryhmään.

Koko henkilökunnalla, ml. Opettajilla on toimeenpanovastuu tehtävänsä edellyttämässä laajuudessa. Lapin amk järjestää henkilökunnalle ja opiskelijoille myös turvallisuuskoulutusta sekä infotilaisuuksia ja harjoituksia säännöllisesti. Henkilötilaisuudet voivat olla myös paikka päivittää tietoja ja infota.

Lapin amkin turvallisuuspolitiikka löytyy täältä: http://www.lapinamk.fi/fi/Esittely/Lapin-AMKin-tapa-toimia/Turvallisuus/Turvallisuuspolitiikka.

Työturvallisuuslaki:
Ammattikorkeakoulun toimintaa ohjaa myös työturvallisuuslaki; työolosuhteiden turvaamiseksi. Lakia sovelletaan oppilaan ja opiskelijan työhön koulutuksen yhteydessä. Työturvallisuuslakin piiriin liittyy myös väkivallan tai häirinnän uhka, sen ehkäisy ja ennakointi. Myös työskentely-ympäristön siisteys ja järjestys liittyvät työturvallisuuslakiin.

Omassa opetuksessa työturvallisuuslakiin perustuvia seikkoja on erityisesti ympäristön siisteys sekä ahtaus. Kuten aiemmin mainitsin, on Tornion kampuksella paljon esteitä ja mahdollisia vaaranpaikkoja niin työhuoneissa kuin käytävillä. Tilat ovat ahtaita ja johtoja voi risteillä pitkin lattioita. Riittävä ilmanvaihto on myös yksi opetukseen sekä keskittymisen vaikuttava tekijä.

Huomioitavaa on, että myös kanssaopiskelijoiden tulisi huomioida työturvallisuus jokapäiväisessä elämässä huolehtimalla kanssaihmisistä ja ympäristön siisteydestä. Lisäksi – joillekin fyysisen uhkan voi aiheuttaa liialliset hajusteet. Niistä, kuten paperipölystä, on viime aikoina ollut puhetta erityisesti ympäristön viihtyvyyden kannalta.

Kaupan ja kulttuurin koulutusohjelmissa turvallisuus liittyy myös riskien hallintaan, johon kuuluvat niin liiketoiminnallinen kuin tietoturva-näkökulmat.

Laadittavat suunnitelmat:
Perehdyin OPH:n materiaaleihin sekä harjoittelu-oppilaitoksen ohjeistukseen opiskelijahuollosta, kriisisuunnitelmasta sekä suunnitelmaan oppilaiden suojaamisesta väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä.

OPH:n materiaaleissa todetaan, että opetuksen järjestäjän on tehtävä tarvittavat suunnitelmat edellä mainituista asioista sekä valvottava suunnitelmien noudattamista. Kriisisuunnitelman osalta Lapin amkin talokohtainen turvaopas antaa ohjeita yllättävissä tilanteissa sekä kriisitilanteiden ehkäisyyn. Turvaoppaassa on myös tietoa uhkaavan henkilön kohtaamisesta. Opetustilanteessa ja ennen sitä on opettajan hyvä tietää mm. hätäpoistumisreitit sekä esimerkiksi ohjeet tapaturman tai sairauskohtauksen sattuessa.

Lapin amkin sivuilla on erityisesti opiskelijalle suunnattuja yhteystietoja sekä tietoa mm. kiusaamisen ja häirintään liittyen. Opiskelijankunnan häirintäyhdyshenkilöt ovat tarvittaessa saatavilla. Sivuilta saa tietoa myös opiskelijahyvinvoinnista, joita ovat mm. kuraattori-, liikunta- sekä opiskelijaterveydenhuolto-palvelut. Opettajana tehtäväni on tutustua opiskelijalle tarjottaviin palveluihin sekä niitä tarjoaviin avainhenkilöihin, jotta voin tarvittaessa ohjata opiskelijoita oikeaan suuntaan, oikeiden palveluiden äärelle. Päihteisiin liittyen on myös laadittu oma ohjeistuksensa, johon opettajan on syytä perehtyä.

Turvallisuuskansio:
Turvallisuusohjeistukseen olen pääasiassa tutustunut verkon välityksellä. Lapin ammattikorkeakoululla on sivuillaan mm. turvallisuusopas, josta löytyy talokohtaiset turvaohjeet. Tässä tapauksessa tutustuin Tornion toimipisteen oppaaseen. Turvallisuusohjeet sekä huomioliivit löytyvät myös käytävän varrelta ja henkilökuntaa on perehdytetty erilaisiin vaaratilanteisiin. Tärkeimmät turvallisuusseikat ovat tulleet tutuiksi jo aiemmin työssäni samaisessa koulussa.


OSA 3. Turvallinen arki - Mitä turvallisuuteen liittyviä vastuita ja velvollisuuksia sinulle opettajana kuuluu?

Tarkastele opettajan toimintaa kriittisesti. Miten opettajan olisi pitänyt toimia?

3.1 Kiusaaminen: Videolla oli hyvin ilmeinen kiusaamistapaus. Opettaja tuli tilanteeseen ja olisi pitänyt selvittää tilanne. Opettaja ei antanut oppilaalle mahdollisuutta vastata, vaan hän oletti opiskelijan itse aiheuttaneen sotkun.

3.2 Tulipalo: Opettaja ei ole tainnut tutustua turvallisuus-ohjeisiin, joista pitäisi löytyä tieto miten tulipalo-tilanteessa tulisi toimia. Olennaisia asioita on tietää hätäpoistumisreitit ja yhteinen kokoontumispaikka. Opettajan tulisi ottaa rauhallisesta asia hallintaan ja johdatettava opiskelijat rauhallisesti ulos tilasta. Opettaja ei myöskään ollut kovin esimerkillinen parkkeeratessaan autonsa pelaastielle.

3.3 Sairauskohtaus: Opettajan tulisi seurata ja kuulostella oppilaiden hyvinvointia, jos jotain hälytysmerkkejä ilmenee olisi opettajan syytä selvittää tilanne pysäyttämällä koko porukan ja selvittämällä onko opiskelijalla kaikki hyvin.

3.4 Uhkatekijä: Tilanteeseen tulisi puuttua. Opettaja suhtautui opiskelijaan "hankalana tapauksena", joka ilkeyttään ei osallistu/tee tehtäviään. Kuitenkin taustalla voi olla jotain vakavaa, esimerkiksi masennusta. Opettaja voi lähestyä opiskelijaa tuntien jälkeen yksityisesti ja pyrkiä selvittämään mistä on kyse. Jos opiskelija käyttäytyy selkeän uhkaavasti on opettajan hyvä ottaa yhteys esimerkiksi koulukuraattoriin ja terveydenhuoltoon. Uhkaustapaukset on otettava vakavasti ja niihin on puututtava välittömästi.

3.5 Tietoturva: Vaikka opettaja huolellisesti lukitsi jälkeensä oven, oli hän kovin huolettomasti niitä antamassa opiskelijoille. Opettajan tulisi valvoa kuka pääsee tilaan ja mitä he siellä tekevät. Opettajan on myös huolehdittava, että tärkeät (erit. henkilötietoja) sisältävät paperit eivät ole näkyvillä. Koneenkäyttäjien tulee huolehtia, että tietokoneet suljetaan/lukitaan kun koneelta poistutaan, vaikka hakemaan kahvia.

Kokemuksia opetusharjoittelusta; International Sustainable Marketing & Selling, kevät 2017

Opetusharjoitteluni ajoittui keväälle 2017. Harjoitteluni tein Lapin ammattikorkeakoulun Liiketalouden kansainväliseen koulutusohjelmaan, opintokokonaisuuteen nimeltä International Sustainable marketing and selling. Opiskelijat olivat kolmannen vuoden kansainvälisen liiketalouden opiskelijoita. Opintokokonaisuus oli yhteensä 10 opintopisteen laajuinen ja sen toteutus perustui yhteisopettajuuteen. Mukana oli eri alojen opettajia, esimerkiksi kieltenopetusta. Toimin kurssilla myös toimeksiantajana Our Stories -projektin puitteissa. Tavoitteena oli, että kevään aikana opiskelijat työstävät projektin toimeksiantoa yhdessä eri opettajien kanssa. Oma roolini opintokokonaisuudessa oli muotoilla opiskelijoille toimeksianto, joka liittyi tarinan hyödyntämiseen osana valitun yrityksen markkinointia, tuotteita ja palveluita. Etsin kurssille myös varsinaisen toimeksianto-yrityksen eli tosielämän casen. Yritys oli nimeltään Mustapartas Aitta, jonne kävimme tutustumassa toisella opetuskerrallani. Lisäksi järjestin vierailun projektikumppanimme torniolaisen Studio E-Cityn luokse. Case-yritys Mustapartas Aitta oli mielestäni malliesimerkki yrityksestä, jolla oli mahdollisuus hyödyntää Mustaparta-tarinaa, mutta toiminta oli vielä kovin alussa. Opiskelijoiden työpanokselle oli siis tilausta.

Toimeksiantona tarinoiden hyödyntäminen case-yrityksessä

Aivan ensimmäisellä opetuskerralleni muotoilin toimeksiannon sekä valmistelin lyhyen orientaation tarinallistamisen käsitteeseen sekä projektini tavoitteisiin. Ensimmäisen kerran tavoitteena oli myös tutustua opiskelijoihin sekä heidän osaamiseensa. Opetus koostui alkuesittelystä sekä ryhmätyöskentelystä. Lopuksi opiskelijat esittelivät minulle ryhmätyönsä tuloksia. Opiskelijat olivat jo aiemmin ryhmäytyneet omiin työskentely-tiimeihin, joten he saivat jatkaa niissä. Ensimmäisenä ryhmätehtävänä minulla oli tehtävänä tutkia kansainvälisiä tarinallisten esimerkkejä tosielämän yritystoiminnasta.

Moodle –oppimisympäristö oli käytössä opintomateriaalien, oppimistehtävien sekä tehtävänpalautusten alustana. Moodlea käytettiin myös lähituntien välisenä kommunikointipaikkana. Moodle-ympäristön haaste omasta näkökulmasta oli sen sekavuus; useamman opettajan ollessa mukana rakentamassa ympäristöä, tulee siitä helposti sekava. Opiskelijat vaikuttivat olevan melko tottumattomia Moodlen käyttäjiä, siitä huolimatta että se on ollut jo pitkään opiskelijoiden ja opettajien käytössä.

Kuten kävi ilmi, koulutus oli kansainvälistä. Puhekieli vaihteli myös itsellä sen mukaan, mikä milloinkin vaikutti parhaalta ratkaisulta ko. tilanteessa. Opetusmateriaalin valmistelin lähtökohtaisesti englanniksi. Yritysvierailut oli paras järjestää suomeksi. Kansainvälisyys oli kuitenkin osa kokonaisuutta, koska case-yritys sijaitsi virallisesti Ruotsin-puolella. Yrittäjä kertoi myös rajalla yrittämiseen liittyvistä haasteista.

LFA –työpaja opiskelijoiden ideoinnin käynnistäjänä

Viimeisillä lähitunneilla vedin opiskelijoiden ns. Loogisen viitekehyksen työpajan. Englanniksi Logical Framework Approach (LFA). Tämä on tuttu menetelmä projektitoiminnasta ja halusin testata menetelmää opetuksessa siihen liittyvistä haasteista huolimatta. Haasteita olivat mm. Opetussession lyhyt aika sekä menetelmään sisään pääseminen. Opiskelijoilla oli ollut vielä hyvin vähän aikaa miettiä varsinaista toimeksiantoa, joten ajatukset olivat vielä melko raakileita. Palautekeskustelussa sain kuitenkin mukavaa palautetta, jonka mukaan työpajan toiminnallisuutta pidettiin hyvänä, lisäksi työpajan sanottiin saavan ajatukset ja ideat liikkeelle.

Vielä tämän jälkeen annoin opiskelijoille välipalautetta heidän suunnitelmista sekä esityksistä. Lisäksi järjestimme yhteisen palaute-keskustelun, jossa keräsimme suullista palautetta opiskelijoilta heidän kokemuksistaan tehtävän tekemisessä. Lopputuloksia pääsin katsomaan videoilta, sillä opiskelijat olivat työstäneet jokainen ryhmissään visuaalisen video-esityksen yritykselle. Kirjallista palautetta keräsin Google kyselyn avulla. Palautekyselyn laadin alunperin Suomenkieli ja viesintä -kurssille, jossa kävin vierailevana opettajana. Olen purkanut tätä aihetta arviointiosiossa täällä

LFA –menetelmän testaaminen vierailevana opettajana

Tuutorini Kati oli mukana seuraamassa opetustani työpajatyöskentelyn aikana. Keskustelimme mahdollisuudesta testata ja kerätä kokemuksia loogisen viitekehyksen työpajasta osana opetusta myös muilla kursseilla, vierailevana opettajana. Tein kaksi vierailua, joista toinen vierailu suuntautui suomen kielen ja viestinnän kurssille, jossa tehtiin viestintäsuunnitelmaa tapahtumanmarkkinointiin. Keräsin myös heitä palautetta Google kyselyllä. Pohjana oli samainen kyselylomake. Vierailin kyseisellä opintojaksolla yhteensä kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla vedin samaisen loogisen viitekehyksen työpajan, toisella kerralla kävimme lävitse opiskelijoiden työstämää viitekehystä. Haasteena oli tälläkin kertaa hyvin rajallinen aika.

Toteutusosaaminen

Olen purkanut kokemuksiani opetus-kokemuksistani Toteutusosaaminen -välilehdellä. Pyrin avaamaan myös pedagogisia lähestymistapoja.

Suunnitteluosaaminen

Vierailevana opettajana Liiketalouden kurssilla Suomen kieli & Viestintä 31.10 ja 2.11.2016
Case: Kansainvälinen hanketoiminta

Lue pohdintoja suunnitteluosaaminen välilehdeltä

Opetuksen suunnittelu ja omia kokemuksia vierailevana opettajana

Viime viikolla sain mahdollisuuden harjoitella opettamista Suomen kielen ja viestinnän kurssilla, vierailevana opettajana. Opiskelijat olivat liiketalouden aikuisopiskelijoita. Opetus toteutettiin iltaopetuksena verkon välityksellä (iLinc).  Vedin saman koulutuksen kahdelle eri aikuisopiskelija-ryhmälle saman viikon aikana. Sain siis erinomaisen mahdollisuuden arvoida ja kehittää rakentamaani koulutuspakettia.

Samalle viikolle osuikin sopivasti opeopintojen webinaari opetussuunnitelmasta ja opetuksen sunnittelusta. Webinaarin aikana saimme mahdollisuuden haastatella pitkä linjan opettajia. Kysymykset laadittiin pienryhmissä. Yksi toimi haastattelijana, itse kirjailin asioista muistiin haastattelun aikana. Haastatteludokumentti editoitiin yhdessä ja jaettiin muille eHope-ryhmän jäsenille Facebookissa.

Haastattelimme Iiris Happoa. Haastattelu sisälsi kysymyksiä opetuksen aikatauluttamisesta passiivisten opiskelijoiden aktivointiin. Iiriksen ydinviesti sisälsi seuraavia teemoja; tunne opiskelijasi, havainnollista eri menetelmin ja muistaa vaihdella menetelmiä. Aikataulutuksesta puhuttaessa hän korosti myös karsimisen tärkeyttä. Opettaja on yleensä oman alansa asiantuntija, joten hän voi ajatella liian laajasti. Täytyy muistaa, että enemmän on vähemmän.

Haastattelu oli inspiroiva ihan menetelmänä. Itse pidän tämäntyyppisestä lähestymistavasta, jossa opettaja toimii sparraajana ja asiantuntija vastaten juuri niihin kysymyksiin, joihin vastausta kaivataan.  Koulutus osui siis "kreivin aikaan" oman opetuksean näkökulmasta, sillä painin juurikin tuon aikataulutuksen ongelman kanssa. Oma opetustuokioni (kv-hankeviestintä) tuntui laajalta suhteessa noin kahden tunnin annettuun aikaan.

Aikaongelma oli toki edelleen ja tulee varmasti olemaan myös jatkossa vastaavissa toteutuksissa. Yleensäkin verkkokursseilla ns. live-opetusta on suhteessa vähän verrattuna itsenäiseen työskentelyyn. Halusin myös aktivoida opiskelijoita ryhmä- ja keskustelutehtävillä. Ongelma oli vain, että aika tuntui kuluvan liian nopeaa.

Kävimme keskustelua kurssin varsinaisen opettajan kanssa siitä kuinka nopeasti opiselijat voisi heittää "kylmään veteen". Mielelläni lähtisin heti tuntien alusta käsittelemään aihetta esimerkiksi ryhmätehtävin, mutta käytännössä se voi olla vaikeaa ilman minkäänlaista pohjustamista. Toisaalta pohjustaminen vie aikaa ison osan näinkin lyhyesti sessiosta.

Ryhmätehtävien aikana huomasin myös, että alani melko vahvana asiantuntina, minun oli vaikea asettautua katselemaan aihetta opiskelijan silmin; tarkoittaen, että minun on vaikea ymmärtää millä tasolla opiskelijoiden osaaminen oikeastaan on. Haastekerrointa toki lisää se, että opiskelijat olivat minulle entuudesta tuntemattomia, vaikka olinkin opettanut toista ryhmää vuotta aiemmin. Silloinkin verkossa ja vain muutaman iLinc-opetustunnin verran. Näin olleen Iiriksen korostama "tunne oppilaasi" jää hieman vajaaksi.

Olisipa joskus mukava nähdä edes kerran opiskelijat kasvotusten. Itse olen periaatteessa opettanut vain ja ainoastaan verkon välityksellä. Huomasin opetussessioni aikaan myös toisen ongelman; koska en tuntenut opiskelijoita, enkä tiennyt heidän taustojaan, selvisi vasta opetustuntien loppupuolella, että osalla opiskelijoista olisi ollut hyvin vahvaakin hankeosaamista jaettavanaan. Tämä ei ollut tullut aiemmin esille kyselyistä huolimatta.

Itselleni haasteita tuli myös melko hiljaisen ryhmän aktivoinnista, ei aina tiennyt oliko linjoilla ketään, kyselyistä huolimatta. Kasvokkaisessa opetuksessa työkalut voisivat olla monipuolisemmat, mutta verkossa ei aina oikein tiedä; pakottaako opiskelijat vastaamaan pistämällä yksinkertaisesti mikin päälle? Onko se reilua tai järjevää, tuottaako se mitään tulosta?

Olen nyt laatinut kummallekin opiskelijaryhmälle palautekyselyn Googlea hyväksikäyttäen. Vielä en ole ehtinyt vastauksia saada, muta ehkäpä ensi viikolla selviää menikö syteen vai saveen :)

Laadukas oppimisprosessi - Todellinen prinsessa..

Tavoitteena tällä kertaa oli keskittyä opetuksen toteuttamiseen. Tupettajat -ryhmämme kävi ahkeraa keskustelua mahdollisista opetustuokion aiheista Facebook-ryhmässä. Lopulta Helenalta tuli idea rintasyövän valistustuokiosta - vietimmehän lokakuussa rintasyöpäviikkoa.

Aihe vaikutti kaikista mielenkiintoiselta ja päädyimme jälleen käyttämään Padlettia alustana. Sitä oli helppo yhdessä työstää ilman sen kummempia kommervenkkejä. Sovimme pari erillistä suunnittelukertaa, joista 1. kerralla suunittelimme ja 2. kerralla harjoittelimme. 30 minuuttia on melko lyhyt aika ja meitä ryhmässä useita, joten tämä vaati erityistä huomiota. On mielestäni helpompi "lätistä" yksin ilman aikarajaa, kuin ryhmässä tiukalla aikataululla.

Harjoittelu oli siis paikallaan. Saimme konseptin selväksi ja roolit jaettua. Itse opetustuokio meni muutoin hyvin, paitsi osalla unohtui web-kamera laittamatta päälle. Itsellä taas tuli yllättäviä ääniongelmia kesken kaiken. Ilmeisesti AC ja MAC eivät tykkää toisistaan, harmitti.

Helena oli rakentanut itselleen "sivupersoonan", joka varmasti jäi kaikkien mieleen. Webkamera oli tässä kohtaa enemmän kuin paikallaan. Opetustuokiomme aihe oli vakava, mutta toteutusta emme haluneet liian vakavaksi. Leikkimielisyys luo mielenkiintoa ja motivaatiota seurata opetusta.

Halusimme myös demonstroida rintojen tutkimista. Löysimme siihen sopivan videon. Koska äänet eivät jaettuna kuulu osallistujille, toimi Sanna "voice-overina". Tämä oli minusta aika kiva idea.

Toteutimme tuokion aikana myös kyselyn, jonka tarkoitus oli herätellä kuulijoita.

Lopuksi heitimme kaikille haasteen tutkia omat rintansa kuukausittain. Huomion arvoista on, että myös miehet voivat saada rintasyövän!

Tässä opetustuokiossa pääsimme testaamaan mihin Adobe Connect (AC) taipuu ja miten voisimme toteuttaa tuokion niin, että kuulijoiden motivaatio säilyy. Mielestäni tässä sai oppia myös yhteisopettajuudesta, vaikka harvemmin reaalitilanteessa useampi opettaja on yhtäaikaa linjoilla.

Myös muiden opetustuokioissa oli paljon mielenkiintoisia elementtejä. En ole varmaan ainoa, joka muistaa Ei pöllömmät -ryhmän jumppatuokion. Lisäksi Gurut -ryhmän autenttinen ympäristö ja asiantunteva luento tekivät vaikutuksen, webbikameralla on siis merkitystä! Facebookissa tehty kysely ennen varsinaista opetustuokiota oli myös hyvä oivallus Kairan kampuksen -ryhmältä.

Yrittäjyys - tulevaisuuden vai sittenkin nykyisyyden ala

Yrittäjyydestä on tullut itsensä työllistämisen muoto. Varsinaisen yritystoiminnan lisäksi puhutaan paljon yrittäjämäisestä työskentelystä, projektimaisesta oppimisesta jne. Onko yrittäjyys siis tulevaisuuden vai nykyisyyden työskentelytapa?

Itse koen - palkkatöistä huolimatta - tekeväni työtäni yrittäjämaisesti. Projektipäällikkönä ja -suunnittelijana työni on myös hyvin projektiluontoista. Kuukausipalkka juoksee, mutta ilman projekteja (=tulosta) ei ole töitä. Yrittäjämäinen työskentelytapa on arkipäivää myös monessa muussa työssä.

PK ja mikroyritysten merkitys kasvaa koko ajan nyky yhteiskunnassa – suuryritysten määrä vähentynyt vuosikymmenten saatossa. Jopa 98,9% on alle 50 hengen yrityksiä! Jo yli kymmenen vuoden ajan uudet työpaikat ovat syntyneet PK-sektorille (Yrittäjyys Suomessa - Lapin yrittäjät).




Kuva: Veli-Matti Lampun PPT materiaali, Tulevaisuuden työ ja yrittäjyys–tietoa, taitoa ja asennetta.

Toinen esimerkki yrittäjyyskasvatuksen oppimisympäristöistä on NY = Nuori Yrittäjyys. NY ohjelmia on eri koulutusasteille ja eri kohderyhmille. Korkea-asteen ohjelma NY start-up antaa valmiin toimintaympäristön ideoiden kokeilemiselle käytänössä. Erilaisia akaemiamalleja on kokeiltu myös Lapin AMKissa vuosien ajan. Jyväskylän AMKin Tiimiakatemia on toiminut esimerkkinä monelle vastaavalle toteutukselle.

Miten kansainvälinen verkosto edesauttaa yrittäjyyskasvatusta

Omassa työssä yrittäjyyskasvatus merkittävässä roolissa. Vedän tällä hetkellä kahta kansainvälistä projektia, kummassakin toimitaan läheisessä suhteessa alueen elinkeinoelämän kanssa tuoden oppilatosmaailmaa lähemmäs yrittäjiä - ja yrittäjiä lähemmäs oppilaitosta, tässä tapauksessa Lapin ammattikorkeakoulua. Yrittäjyyskasvatus on hyvin lähellä jokapäiväistä työtä myös oman osaamisalani kautta, jossa koulutetaan liiketalouden ammattilaisia.

Lapin AMK on kehittänyt aktiivisesti erilaisia innovaatio-konsepteja, kuten InnoMaraton ja Creative Steps. Nämä konseptit perustuvat yrittäjien toimeksiantoihin. Opiskelijat toimivat tiimeissä innovoiden yrittäjille mm. uusia tuotteita ja palveluita. Tämä on yksi esimerkki yrittäjyyskasvatuksen oppimisympäristöistä.

Creative Momentum hankkeen (NPA) perusideana on tukea luovien alojen yrittäjien pääsyä kansainvälisille markkinoille Euroopan harvaanasutuilla alueilla. Creative Steps prosessin lisäksi kehitämme mm. yrittäjien mentorointia sekä tarjoamme konkreettisia mahdollisuuksia kansainväliseen verkostoitumiseen. Hankkeissa toimitaan alueen eri toimijoiden ja sidosryhmien välillä (mm. Lapin yrittäjät) – mietitään yhdessä miten voidaan kehittää yhdessä alueen mahdollisuuksia.

Olen itse ollut kehittämässä kansainvälistä Creative Steps -konseptia yhteistyössä opettajien kanssa. Creative Steps on osa koordinoimiani Creative Edge ja Creative Momentum -hankkeita. Creative Momentum -hanke on tällä hetkellä käynnissä ja juuri viime kesänä saatiin Creative Steps 2.0 pyöräytettyä lävitse.

Digitaalisuus luo yrittäjyydelle uusia mahdollisuuksia. Avoimet verkostot eivät tunne valtakunnan rajoja, voit luoda kansainvälisiä suhteita omalta kotisohvalta melko pienellä vaivalla. Perifeerisillä alueilla, jossa itsekin olemme, digitaalisuus tuo uusia mahdollisuuksia erityisesti luovan alan yrittäjille.


Yrittäjyyskasvatusten superpäivä
Oulun koulutuspäivä oli antoisa, erityiesti sen toiminnallinen osa. Se antoi uutta ajattelun aihetta ja avarsi omaa ajattelua. Varsinaiset puheenvuorot eivät itsessään tuoneet paljoa uutta tietoa, vaikkakin olivat mielenkiintoisia. Aiemmissa kappaleissa vedän näitä puheenvuoroja yhteen (mm. tulevaisuuden työ - Veli-Matti Lamppu)

Loppupävän keskustelun aiheita oli mm. miten oppilaitokset voisivat käytännössä tehdä yrittäjän kansa yhteistyötä ja miten voidaan ohjata opiskelijaa kohti yrittäjyyttä?
 Aiheet herättivät paljon keskustelua tiimeissä. Keskustelun aiheita olivat mm. Lapin AMKIn hallinnoima Innovaatio-assistentti -projekti, joka tuo korkeakoulutetut työttömät työnhakijat toteuttaman yrityksen kehittämisprojekteja.

Omia julkaisuja/artikkeleita aiheeseen liittyen
- Kaukussa kuhisee 2015, toim. Merivirta Minttu
- Support for Young Innovative Entrepreneurs; building networks within the Barents region (ENPI Kolarctic) - Puukko Saila-Inkeri, Merivirta Minttu

Oppimisteoriat ja mallit - Pohdintoja Konnektivismiin

Webinaari liittyi seuraaviin osaamistavoitteisiin:

2.1 Ymmärrät ja hyödynnät suunnittelua ohjaavia oppimisen teorioita ja oppimiskäsityksiä
2.2 Ymmärrät oppimisprosessin merkityksen opetuksen ja ohjauksen suunnittelussa
5.3 Käytät pedagogisesti perusteltuja, monipuolisia opetus- ja ohjausmenetelmiä

12 Reflektoit omaa osaamistasi hyödyntämällä opetukseen, ohjaukseen ja oppimiseen liittyviä teorioita ja alan tutkimustuloksia.

Saimme valita seuraavista aihealueista:

Konnektivismi, digiajan oppimisteoreettisia näkökulmia
Oppivat organisaatiot
Aikuisen opiskelijan oppiminen ja ohjaaminen ja
Autenttinen oppiminen

Oma ryhmämme, Tupettajat valitsivat aiheeksi Konnektivismin, näkökulman oppimiseen uudessa digitaalisessa ympäristössä. Päädyimme jatkamaan samalla linjalla kuin aiemmin, eli valitsimme tällä kertaa yhteiseksi työskentely- ja esitysalustaksi cogglen. Coggle on mind-map työkalu, jota voi käyttää yhteisölliseen tiedonrakenteluun. Meille se tuntui toimivan tosi hyvin.
Mitä on konnektivismi?




Connectivism - My EM203 Learning Style

Mind-map hieman kiemuraisine lonkeroineen ja haaroineen kuvaa hyvin konnektivismin periaatetta; kaikki liittyy kaikkeen, tieto on ja luodaan verkostoissa ja jaetaan eteenpäin. Digitaaliset ja avoimet ympäristöt ovat konnektivismin perusta. PLE = Personal learning environment on opiskelijan oma oppimisympäristö esimerkiksi blogi, PLN = Personal Learning Network taas ovat verkostoja jaettujen mielenkiinnon ympärillä.

Konnektivismiin sisältyy ajatus opiskelijasta itseohjautuvana oppijana ja opettajaa oppimisen ohjaajana. Opiskelijan oppiminen tapahtuu verkostoissa (networks) ja solmukohdissa (nodes), jossa eri asioiden hahmottaminen ja tiedon tuottaminen realisoituu (http://sometek.fi/verkostojen-aikakausi-konnektivismi-ja-kytkeytynyt-oppiminen/).

Tupettajat ryhmässä keskustelimme myös aiheeseen liittyvistä haasteista, kuten tiedon yksipuolistumisesta tai tietoturva-asioista. Digitalisaatio on tullut mm. peruskouluihin niin ryminällä, että opettajien on vaikea pysyä perässä. Miten valmentaa opettajia ottamaan huomioon mm. tekijänoikeus- ja tietoturva-asiat?

Konnektivismi: https://coggle.it/diagram/V-WCL-WllwYXCYrY

Kriittinen näkökulma

Löysin mielenkiintoisen kolumnin Potilaan lääkärilehdessä 37/15, psykologian professori Liisa Keltinkangas-Järvinen kritisoi ajatusta uudesta diginatiivista ja itseohjautuvasta sukupolvesta, joka tietää luonnostaan miten käyttää tietotekniikkaa ja kehittävät itseohjautuvasti omat metakognitiiviset taidot. Keltinkangas-Järvinen toteaa tutkimussarjojen todistavan muuta; diginatiivit eivät ole kriittisiä ongelmanratkaisijoita, van luottavat ensimmäiseen löytyvään tietoon ja toimivat näin enemmänkin passiivisinä tiedon kuluttajina.

Totuus toki voi löytyä ennemmin jostain puolesta välistä, mutta mielestäni digihehkutuksen keskellä on otettava myös hieman kriittisempi näkökulma :)

Hupparihörhön artikkeli Tieteen Kuvalehdessä (26.9.2016) aiheena "Digitalisaatio on vanha juttu"

Ammatillinen kohtaaminen ja opiskelijan ohjaaminen

Webinaari liittyi mm. seuraaviin osaamistavoitteisiin:
15. Ohjaat opiskelijan ammatillista kasvua ottaen huomioon oppimisprosessin vaiheen
16. Toimit tavoitteellisessa vuorovaikutuksessa sekä opiskelijoiden että ammatillisen koulutuksen/korkeakoulun muiden toimijoiden kanssa
16.1. Kohtaat opiskelijat ryhmänä ja yksilöinä tilanteen mukaan

Tupettajat -ryhmä pääsi tositoimiin saatuamme ensimmäisen tiimitehtävän, joka liittyi opiskelijaryhmän ohjaamiseen. Osa ryhmän jäsenistä oli jo aloittanut oppimistehtävän työstämisen, itsellä viikonlopulla oli vielä Aleksanterin 3-vuotis synttäreiden järjestelyt. Kun synttärijärjestelyt oli saatu purkkiin ja vieraat kestittyä, oli aikaa keskittyä oppimistehtävään.

Lue lisää ammatillinen kohtaaminen välilehdeltä

HOPS = omien opintojen suunnittelu, kuinka vaikeaa voi ollakaan??

5.2. Opetat ja/tai ohjaat digitaalisia oppimisratkaisuja hyödyntäen

Pitkästä aikaa, ope opintoihin orientoituminen on taas ajankohtaista. Kävimme tuutorimme Katin kanssa lävitse opinto-suunnitelmaa ja tarkensimme niitä hieman konkreettisemmalle tasolla. Heti tuutor-istunnon jälkeen alkoi monta ideaa tupsahdella päähäni. Ehkäpä niistä sittren lisää myöhemmin kun asiat tarkentuvat ja varmentuvat.

Tämänkertainen blogijulkaisuni koskee digitaalisia työvälineitä. Olen töissäni päässyt koostamaan kansainväliselle kohderyhmälle digi välineisiin opastusta.

Linkki täällä.

Tämä dokumentin alkuperäinen omistaja ja suunnittelija on Lapin AMKin kuvataiteen opettaja Anitra Arkko-Saukkonen, joka loi dokumentin opetuksen tueksi. Anitran suunnitelman pohjalta lähdin työstämään englanninkielistä versiota hieman yleisemmällä perspektiivillä, tarkoittaen myös hankkeemme kohderyhmää eli luovan alan yrittäjiä Euroopassa. Lisäsin mukaan muutamia työkaluja ja tein jaottelua uusiksi. Ehkäpä tästä voi olla iloa muillekin?

Useimamt näistä työkaluista ovat tuttuja, mutta mm. Movenote on minulle vieras työkalu. Ehkäpä jollakin teistä on siitä kokemuksia?

Ensmmäiset osaamismerkit suoritettu!

Some-noviisi 2 op

1. Tiedostojen jako verkossa
2. Blogger TAI Wordpress
3. Verkko-ohjauksen välineet TAI Facebook-ohjaus
4. Google dokumentit ja Google Drive TAI Office 365 ja OneDrive
5. Google lomakkeet

6. Verkkokokousvälineet

7. Netiketti ja tekijänoikeus

8. Kuvapalvelut

9. Mobiilivideo TAI YouTube

10. Pedagogiset mallit

Orientoidun opepedoihin

Tänään 3.6.2016 päättyi kolmipäiväinen orientaatio opettajan pedagogisiin opintoihin.

Onhan näitä opintoja odotettu alkavaksi, sillä olen jo monta kertaa ehtinyt koulutukseen pyrkiä, tuloksetta. Nyt tärppäsi, joten tottahan sitä innolla on mukana. Miksi niin innolla opettaja-opintoihin, sitä en tiedä. Toivon opintojen antavan käytännön menetelmiä sovellettavaksi mahdollisessa tulevassa opetustyössä ja ehkäpä saan jotain myös nykyiseen työhöni projektipäällikkönä ja hankesuunnittelijana.

Näiden kolmen päivän aikana olemme päässeet tutustumaan toisiimme, muodostamaan pienryhmiä ja arvioimaan omaa osaamistamme henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPSin) myötä.

Aluksi teimme muistamisharjoitteen, jossa ringissä opettelemimme jokaisen nimen. Ja näinhän se muistaakseni meni "tulin luokkaan, luokassa oli jo ... ja minä olen.." Harjoite auttoi todella hyvin muistamaan luokkatovereideni nimet. 

Ensimmäinen päivä meni odotellessa, että milloin kävisimme lävitse opintosuunnitelman ja aikataulun. Huomasin saman odottavan tunteen vaivaavan myös kanssaopiskelijoitani. Pikku hiljaa usko kyllä kasvoi, kyllä tämä tästä vielä valkenee :) 

Erilaiset ryhmätyöskentelymenetelmät ovat itselleni melko tuttuja. Hyödynsimme tunneille mm. Learning Cafe menetelmää, joka oli hyvä tapa tutustua toisiimme erilaisissa ryhmäkokoonpanoissa. Ehkä mielenkiintoisin ryhmätehtävä oli, kun pääsimme työstämään osaamisperustaista opintosuunnitelmaa. Ryhmätyö auttoi avaamaan omia ajatuksia osaamisperustaisuudelle. Tuli mieleen, että tämäkin voisi olla hyvä tapa avata OPSia opiskelijoille. "Onko minulla jo osaamistavoitteissa mainittua osaamista?", "Miten voisin kehittää itseäni ja "Miten osoitan osaamistani". Useita ideoita mm. itsensä kehittämiseen ponnahti mieleeni heti lähiorientaation jälkeisinä päivinä. Nyt vain katsotaan milloin näitä ideoita ehtisi myös toteuttaa.

Kokonaisuudessa pidin näiden päivien antina juuri toisiin tutustumista. Liian usein itse olen saanut tyytyä työskentelmää täysin verkossa, saamatta kuvaa ihmisistä verkon toisessa päässä. Nyt tuntuu helpommalta aloittaa työskentely verkkoyhteyksiä hyödyntäen. Seuraavalla kerralla (14.6.) pääsemme tutustumaan ACP ympäristöön. Pienryhmiä muodostaessa minut nimettiin jonkinlaisesksi "virtuaalivastaavaksi". ACP on kyllä melko uusi työkalu itsellekin, mutta uskoisin sen toimivan siinä missä muidenkin verkkoympäristöjen.

Ehdin päivien päätteeksi suorittaa yhden some-noviisi merkinkin ;)